Mielen mölyapina

"Monella meistä majailee pään sisäpuolella mellestävä mölyapina, joka heilautellessaan itseään holtittomasti ajatuksesta toiseen huutelee kovaan ääneen vähän väliä mitä ihmeellisempiä asioita, jotka usein eivät lainkaan liity siihen tilanteeseen, missä juuri olet." -hidastaelamaa.fi 
Tämä. Se on tätä nyt. Holtittomasti ajatuksesta toiseen. Ja varsinkin kun käy jossain luennoilla, se mölyapina senkun villiintyy.

Penni pelaa kätevä Isännän hankkimien Dog Tornadon ja Casinon lisäksi kärpäspajatsoa, kärsä lytyssä lasissa. Se aika kun kärpäsparvet herää talvihorroksestaan, tiedätte kyllä. Laittaisin kuvan mutta ikkunat on täynnä niitä kärsän jälkiä.

Takajalka on ok, se ei tunnu vaivaavan mutta panosteiitti vaivaa. Kipulääkettä on mennyt Previcoxin muodossa joka onneksi tuntuu sille sopivan. Mahaongelmien takia mielummin olisi syöttämättä laisinkaan mutta kun ei voi niin ei voi. Maha on, mitä on. Yhtenä ja kahtena päivänä melko ookoo, sitten taas vähemmän. Painoa on onneksi jo vähän kertynyt kuitenkin. Parin päivän päästä tulee puhelu joka laittaa leikkausajan rattaat pyörimään, toivottavasti ja samalla pelottavasti. Huolestuttaa, lähinnä toipuminen. Jos pakki menee yhtä sekaisin taas, jos jotain muuta löytyy tai otetaan takapakkia muuten vaan urakalla. Jos jos jos. Silti mielessä on iso positiivinen odotus. Välillä se on koetuksella, varsinkin kun kätsäisäntäkin huokailee että mahtaako siitä koiraa tulla. Tai kun pari päivää toiminut suolistolaitos menee epäkuntoon. Tai kun panosteiitti laittaa ontumaan vähän enemmän.

Kira taas keskittyy karvanvaihtoon ja sitähän sitten riittää. Ihan_joka_paikkaan. Kamalaa. Lisäksi se on laihtunut. Jossainmäärin hyvä mutta nyt alkaa olla liikaa. Ruoka menee taas vaihtoon. Menossa on Pure Naturalin lammas, joka tuntuikin alkuun vallan hyvältä, mutta nyt se paino tippuu, (karvat tippuu) ja ulostuleva määrä on melkoinen. Imeytyminen ei siis toimi ihan toivotulla tavalla. Ja silloin tällöin se on vähän jähmeä takaa. On käyty metsässä ja käydään niin kauan kun kärmesvaara on minimissä, sitten ei enää käydä ihan ainakaan niin helposti. Metsässä se saa juosta vapaana, ketterästi pinkaisee kalliotkin ylös ja loikkii matalat kaatuneet puut ja sen sellaista. On hyväntuulinen ja iloinen. Eli isompaa kipua ei ainakaan pitäisi olla. Onhan se tosin pennusta asti ollut jollainlailla aina vähän kömpelö ja hidas. Pitänee kuitenkin varata sille hieronta-aika ja tekis mieli uimaankin viedä. Se tekis varmaan sille ja hyvää.

Sellaista. Tässä viime viikon luento tokosta. Paljon perusasioita jotka jo oli pääsääntöisesti tuttuja mutta paljon tuli ajatuksia, joita on syytä kerratakin koska se mölyapina. Tulisi vähän selkeyttä. Nää oli hyvät ranskalaiset pallot. => Sisältää hedelmälihaa



3 kommenttia:

  1. Heii, kiva kun tuli ajatuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narunjatke ja Harmaat11. huhtikuuta 2018 klo 21.07

      Tuli! Ja ajatus tokostelusta vähän muuttui; Tarkkaa muttei niin kuolemanvakavaa kuitenkaan ;) Innolla seuraan koukuttaako se meidätkin täällä kuinka vahvasti! :D

      Poista
  2. Juu vakavuus ei sovi meillekään kovin hyvin, onneks kaikkea voi harrastaa ihan omaan tyyliin :D Ja olispa kovin mukavaa saada teidätkin koukuttumaan!

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!