... sanoi Penni ja Vilma-sisko toisistaan 😁
Pennin siskohan tuli tänne lähelle ja sovittiin sitten tietysti treffit. Vähän jo emmin, koska edeltävänä päivänä oltiin käyty pidemmällä ajelulla ja Pennilla purskahtelee suunpielistä aika voimakkaasti vielä. Että oliko se hyvä laittaa heti seuraavana päivänä saman eteen.
No, mentiin sitten kuitenkin koska olihan se nyt kiva systeriä nähdä ja saada samanikäistä leikkiseuraa! Vaan mitäs, epäileviä ihmettelyitä, pullistelua, pörhistelyä ja rähinääkin! Vilma oli Penniä isompi ja tomerampi, Penni tuntui niin pikkuiselta. Vaan ketäpä ei vähän veteläksi ja lyttyyn menisi jos aamupala oli nautittu jo aikatunteja sitten ja tyhjäänkin riitti tavaraa suunkautta ulostuloon... =/
Minä taasen hysteerisenä olin kiitollinen kokeneesta lastentarhatädistä joka tiesi ettei kaksikko minnekään karkaa. Ajatukset "Mitäs jos, jos se kuitenkin pelästyy jotain ja ottaa hatkat?" No oishan se ihan loputtoman kamalaa ja toisaalta miksei niin voisi tapahtua. Vaan ei onneksi tapahtunut ja vanhemmat on viisaampia, tietävät elämän totuuksia.
Mutta leikkimisestä ei oikein voi puhua, ei ollut idyllistä, kivaa pentuleikkiä, mutta tulipahan otettua tuntumaa THE kenttään, siihen jossa Kiran kanssa aikanaan alkoi koko THE touhu. ( 4vuotta! Tuntuu että siitä olisi ikuisuus!) Nyt uuden, pienen harmaan kanssa, mutta tällä kertaa aikaisemmin kuin ison tutun Harmaan kanssa.
Oli kiva tavata siskonplikka omine ihmisineen, vaikka tunnelmat eivät yhtä iloiset siskosten välillä oikein olletkaan. Joko ne olivat olleet riitapukarit jo kasvattikodistaan lähtiessä tai sitten eivät enää muistaneet toisiaan. Siskonplikan omistajalla oli lisää kokemuksen tuomia viisauksia. "Vaikka miten hoet, että seuraavan kanssa en tee samoja virheitä - teet kuitenkin, jotain ainakin ja aina. Koska ne on niin erilaisia". Jotenkin oli helpottavaa kuulla. Sitten pohdittiin miksi Penni oli Yrjö-Pirkko ja mitä sille voisi tehdä. Sain vinkkejä pitää penneliä vaan enemmän ja enemmän autossa, syömässä, nukkumassa ja olemassa. Tätä on tehtykin, tai no ei syöty, mutta muutoin. Penni menee autoon aina mielellään ja on siellä iloisena. Ehdotettiin myös Kiran poisjättöä, jos se kuitenkin stressaa, Penni Kiraa siis. Voihan sitä kokeilla - tosin en siihen usko. En usko että kukaan muukaan uskoisi jos nämä kaksi yhdessä näkisi ^_^ Sitäpaitsi Penni oli vallan levoton edessä, apukuskin osastolla. Kiran vieressä se on rauhallinen. Veikkaisin ettei se jännää, stressaa tai pelkää autossa oloa - mutta se liikkuminen, se on se yökätys. Onhan ihmisilläkin matkapahoinvointia, miksei koirallakin voisi olla. Kyllä se ajankanssa helpottaa, mutta säälittää se silti, pieni surkean näköinen nukkavieru, yäkkää kaikki alusta täynnä.
Nukkavieru, vähän joo. Siskonplikka oli isompi kilon verran, vanttera ja tomera. Korvat tosin ei ihan olleet niin tomerat kuin Pennillä. Vaan oli Pennikin kun pinna alkoi kiristyä. Sitten löytyi rähinä-Raisa. Mutta vähän hoikka se on. Ruokaa pitää lisätä vaikkei määrissä isot erot ollutkaan Vilmaan verrattuna. Tuli silti vähän vino fiilis, olenko liian pienellä ruualla mennyt pitämään. Penni Nukkavieru. Onneksi kehuttiin kuitenkin että kompakti ja hienot, suorat jalat, kaikki oikeinpäin, vähän vaan hoikka.
Minä taasen hysteerisenä olin kiitollinen kokeneesta lastentarhatädistä joka tiesi ettei kaksikko minnekään karkaa. Ajatukset "Mitäs jos, jos se kuitenkin pelästyy jotain ja ottaa hatkat?" No oishan se ihan loputtoman kamalaa ja toisaalta miksei niin voisi tapahtua. Vaan ei onneksi tapahtunut ja vanhemmat on viisaampia, tietävät elämän totuuksia.
Mutta leikkimisestä ei oikein voi puhua, ei ollut idyllistä, kivaa pentuleikkiä, mutta tulipahan otettua tuntumaa THE kenttään, siihen jossa Kiran kanssa aikanaan alkoi koko THE touhu. ( 4vuotta! Tuntuu että siitä olisi ikuisuus!) Nyt uuden, pienen harmaan kanssa, mutta tällä kertaa aikaisemmin kuin ison tutun Harmaan kanssa.
Oli kiva tavata siskonplikka omine ihmisineen, vaikka tunnelmat eivät yhtä iloiset siskosten välillä oikein olletkaan. Joko ne olivat olleet riitapukarit jo kasvattikodistaan lähtiessä tai sitten eivät enää muistaneet toisiaan. Siskonplikan omistajalla oli lisää kokemuksen tuomia viisauksia. "Vaikka miten hoet, että seuraavan kanssa en tee samoja virheitä - teet kuitenkin, jotain ainakin ja aina. Koska ne on niin erilaisia". Jotenkin oli helpottavaa kuulla. Sitten pohdittiin miksi Penni oli Yrjö-Pirkko ja mitä sille voisi tehdä. Sain vinkkejä pitää penneliä vaan enemmän ja enemmän autossa, syömässä, nukkumassa ja olemassa. Tätä on tehtykin, tai no ei syöty, mutta muutoin. Penni menee autoon aina mielellään ja on siellä iloisena. Ehdotettiin myös Kiran poisjättöä, jos se kuitenkin stressaa, Penni Kiraa siis. Voihan sitä kokeilla - tosin en siihen usko. En usko että kukaan muukaan uskoisi jos nämä kaksi yhdessä näkisi ^_^ Sitäpaitsi Penni oli vallan levoton edessä, apukuskin osastolla. Kiran vieressä se on rauhallinen. Veikkaisin ettei se jännää, stressaa tai pelkää autossa oloa - mutta se liikkuminen, se on se yökätys. Onhan ihmisilläkin matkapahoinvointia, miksei koirallakin voisi olla. Kyllä se ajankanssa helpottaa, mutta säälittää se silti, pieni surkean näköinen nukkavieru, yäkkää kaikki alusta täynnä.
Nukkavieru, vähän joo. Siskonplikka oli isompi kilon verran, vanttera ja tomera. Korvat tosin ei ihan olleet niin tomerat kuin Pennillä. Vaan oli Pennikin kun pinna alkoi kiristyä. Sitten löytyi rähinä-Raisa. Mutta vähän hoikka se on. Ruokaa pitää lisätä vaikkei määrissä isot erot ollutkaan Vilmaan verrattuna. Tuli silti vähän vino fiilis, olenko liian pienellä ruualla mennyt pitämään. Penni Nukkavieru. Onneksi kehuttiin kuitenkin että kompakti ja hienot, suorat jalat, kaikki oikeinpäin, vähän vaan hoikka.
Kyllä se siitä. Ruokaa lisää. Hieno siitä vielä tulee!
Jollain on auttanut kun antaa lusikallisen viiliä vähän ennen ku automatka alkaa. Tosin pentuajan auto-oksentelu taitaa olla aika yleistä ja menee ohi kun tasapainoelimet kehittyy.
VastaaPoistaJoo, meillä on kaik muut pennelit ja ykäillyt paitsi Tara, mutta tällä se on jotenkin poikkeuksellisen rajua =/ Ja sit ihmisissä pitäis nyt kauheesti käydä mutta hurja paastottaminen ennen ajoa ja sitten kuitenkin mahanesteiden yökkiminen tuntuu vähän pahalta =( Eilen annoin Postafenin(?) puolikkaan ennen reissua ja se auttoi!!!! Voi että oli kiva kun penneli oli oksuvapaa ja paljon iloisempi perillä! Lekuri meinasi että kerran pari vkossa vois apuna käyttää. Tota tasapainoelinkeikkuilua se tuolla juur on, muuten tykkää reissata, ei ressaile =)
Poista