Se fiilis...

... kun koiruus tekee kympillä jonkun liikkeen, mitä ei edes kauheesti oo reenattu ja se mitä on reenattu, odottaa vielä kypsymistä. Miettii oliko se sattumaa. Juhlii koiruuden kanssa villisti ja vähän epäuskoisena. Kun tekisi mieli yrittää uudelleen, jos kuitenkin...? Jos kuitenkin joku sisäistäminen olisi napsahtanut paikoilleen?!

Muttei kuitenkaan uskalla kokeilla, jos ei olekaan ja täydellisen perään tulee se, mikä vielä odottaa sitä kypsymistä. Joka latistaa inan verran sitä juuri tapahtuneen onnistumisen vilpitöntä fiilistä ja pienen epäuskoisen onnistumisen tunnetta.

Juhlitaan siis vaan, tehdään joku helppo juttu ja juhlitaan taas. Hämmästynyt, hyvä mieli, se fiilis, kun jää innolla odottaen pohtimaan, tekeeköhän se seuraavaksi yhtä hyvin. Olisiko se ymmärtänyt pointin ja idean, mitä Narunjatke on yrittänyt selittää ja viittilöidä. Olisiko sitä onnistunut tekemään jotain oikein jotta joku asia menisi noin oikein?!

Seuraakohan sitä fiilistä se pieni hienoinen hö - se oli sittenkin sattumaa...