Tunteenpurkaus

Saattaa olla että tunnetila on tässä vähän viritettynä eilisen kuvaleikkien myötä, koskien lähinnä tämän postauksen alla olevaa kuvaa. Tintti - ikävä iski. Joka tapauksessa aamulla ensimmäisenä uutisena koneen avatessani, silmiin osui uutinen; "Pittbull raateli 4-vuotiaan pojan".

...

"Pikkupoika (Kevin) oli mennyt naapuritalon pihalle, jossa hän oli ottanut käteensä pitbullin vieressä olleen luun. Luutaan puolustanut koira oli hyökännyt pojan kimppuun aiheuttaen tälle vakavia vammoja. Koira oli ollut pihalla kiinni ketjussa."

-Kamala asia, tottakai. (Jännä että taas löytyi ko. rodun edustaja tähänkin juttuun. Jos kyseessä olisi ollut pieni seurakoira, koko kohua ei olisi tietenkään noussut. Herää siis kysymys, miten paljon niitä mahtaa tapahtuakaan...)

"5-vuotias Mickey-koira otettiin tapauksen johdosta viranomaisten haltuun ja sitä uhkaa nyt lopettaminen."

-Miksi? Luulen että tämä pallo on puolillaan koiria jotka tekisivät saman. Niin pieniä että isoja. Vieras ihminen tulee koiran reviirille, jossa koira on kytkettynä ja puuttuu sen ruokailuun ottamalla luun.

"– Tässä eivät ole vastakkain Kevin ja Mickey, koiraa oikeudessa edustava asianaja John Schill kommentoi. – Jos aikuiset olisivat olleet paikalla, tätä ei olisi tapahtunut."

Aamen. Miksi aikuiset jälleen kerran yrittävät sysätä omaa välinpitämättömyyttään ja huolimattomuuttaan, no ehkä vahinkoaan, pelkästään koiran syyksi? Ja vielä tällaisella lynkkausmeiningillä. Eihän koira lopetuksesta kärsi, mutta kyllä jonkinsortin vääryys taas ihmisen toimesta tässä taas niinollessa, tapahtuu.

Miksi otin tämän esille täällä, koska FB:ssa ajattelin saavani hurjan tunneryöpyn niskaani. Täällä se on hallittavissa paremmin ;) Ei, periaatteen vuoksi. Syytä vieritetään muiden niskoille, vastuuta paetaan, joka asiassa nykyään. Oli se sitten koiran kouluttaminen ns. "yhteiskuntakelpoiseksi" tai vanhempien, kenen tahansa ihmisen vastuu tekemisistään, jälkipolvensa vahtimisesta.

Ko. uutisjutun perässä olleet kommentit ehkä eniten nostattivat oman tunnekuohun huippuunsa tälle päivälle. Taas tulee mieleen se, miksi monesti ajattelen omista koirista paljon positiivisemmin kuin monista ihmisistä.

PS. Ja niin, mitenkäs sitten nämä ihmiset, jotka myös pitäisi olla jo syntyjään niin järkeviä, etteivät toisiaan, nuorempia ja vanhempia, käy muksimaan tai pahimmassa tapauksessa henkeä riistämään? Miksi niiden tuomio on pari kuukautta "häkkielämää" ja toruja? Miksi koira, joka käyttäytyy vaistojensa varassa, saa tappotuomion ja on luonnevikainen?

Lue koko tunnekuohun nostattanut juttu tästä. Toivottavasti pikkupoika paranee nopeasti ja hyvin ja joskus ymmärtää mitä tapahui, eikä opi pelkäämään ja vihaamaan koiria, isoja eikä pieniä.