Pläänit

Näin siinä käy, kun jää oottamaan että ehtii purkaa kameran ja kirjoittaa sitten vasta kun kuviakin on. Vähän kestää. Tulee pitkä väli ja unohtaa mistä edes piti kirjoittaa.

Eniveis männämännäviikolla tiistaina oltiin reenailemassa. Tai reenaillaanhan me joka päivä (jottei laiskoilta kuulostettais), mutta sillon mentiin oikeen hallille. Kävi myös niin, että valvovat silmäparit sairastuivat ja me oltiinkin Kiran kanssa ihan kaksin. Tai kolmisin, Geelari (joka ei sit tässä plokissa tarkoita sitä näyttelylinjaista, vaan se on ihan hyvin hyperaktiivinen ja pomppiva, vihreä, vähän niinkuin sammakko... Mutta ei se ole sammakkokaan vaan Geelari.) oli toki mukana myös. Ja peili. Jakautunut persoonani Epäilevä Eerika käskettiin jättää kotiin, joten niin tehtiin. Sinne se jäi Taran kanssa murjottamaan.

Hetken tosin jo lähtöä tehdessä pohdin että olisin ottanut sen mukaan, Taran siis, kun kerran oli tsäänssit olla ihan vaan kaksin. Tara varmaan luki ajatukset, koska se oli ihan intsinä lähdössä. Tätä se ei juuri ole enää ole tehnyt koska tietää ettei kuitenkaan pääse. Ja niinhän se taas, pian sen hiffas, noi menee taas ja mä jään. Joopajoo... Ehkä enskerralla, jos vielä tällainen vain me kaksi-tilanne tulee, tai jotain.

Kiran kanssa ensin venytettiin Geelaria ja sit harjoiteltiin kotiläksyjä, perusjuttuja, Geelari pyydetään leikkiin Narunjatkeen kautta, ei suoraan pallon kautta. Peilin kautta taas pikkupätkää seuruuta ja jäävää istua joista viimeksi mainittu toimi hienosti! Niinhän se oli, heti kun sen Epäilevä Eerika ei ollut pälyilemässä... Loppuun leikin kautta nopeita maahanmenoja ja ainiin, loppukevennyksenä pujottelua tietysti, vaikkei yleisöä ollutkaan. Tällä kertaa vaikeinta oli osata lopettaa, niin paljon aikaa ihan meillä kaksistaan. Meinas tulla se ahneus, jos mä vähän vielä... Jos hiukan vielä... Ja kaikkihan tietää miten se sitten päättyy.

Lopuks käytiin pienellä citykävelyllä jo lähestyvän yön hämyisissä katuvaloissa. Hienosti Kira kyllä käyttäytyy vaikka täältä niin keskeltä ei mitään ollaankin. Ressaa, että pitäs ja pitäs enempi käydä ihmisten ilmoilla sen kanssa, mutta eipä se tuolle tunnu mikään numero olevan. Hyvä niin. Fiksu koiruushan se kyllä on.

Viimeviikon hallireeninkit sitten jäikin väliin kun oli rokotuspäivä ja se se olikin jännä päivä. Siihen piti ottaa oikein koko päivä talvilomaakin kun ei aina tiedä miten kiertävän tohtorin kello kulkee. Hyvä niin, jätätti se pari tuntia. Vaan eipä tuo haitannut, olipahan koko päivä aikaa ulkoilla ja leikkiä. Kiran mielestä vetoleikit on nyt in. Tais käsivarret venyä astetta paria ja taas ollaan lähempänä apinaa...

Ja oli mulla ihan pläänikin kyseiselle päivälle, Kiran kanssahan ei pläänejä tarvita mut Taran kanssa on hyvä vähän suunnitella. Plääni oli hyvä, kunnes se muuttui täysin, niinkun niillä kai tapana on. Oltiin siis tallissa jo tohtoria vastassa ja Taralla oli vapaa kulku pihalle ja talliin. Siinä se sitten hiihti ees-taas, vähän tohtorille mainiten ohimennen että ootko nyt varma että oot tänne kutsuttu? Kira siinä samassa jo höpötti tohtorin kanssa niitänäitä ja tutki yhdessä laukun sisältöä, jossa olikin vaikka mitä jännää. Otettiin ensin hevoset työnalle, vähän tokkuraa alkavaa hammashuoltoa varten ja plääni oli siis se että Tara saa rauhassa omaksua ajatuksen että lekuri kuuluu vähän niinkuin tiimiin ja itse rokotussessio menisi sitten ihan jo ohimennen.

Todellisuus meni kuitenkin vähän toisin. Toisen ponin rauhoitussession rikkoi hirmuinen älämölö pihalta. Tohtori oli unohtanut mainita että oli sopinut lähialueen koirarokotuksen samaan sessioon, eli lähikoiranaapuri kurvasi pihaan pari pikkukoiraa mukanaan. Onneksi ko. ihminen oli itsekin ex-sakemanni-ihminen ja suhtautui tyynesti Taran vastaanottoon, normisakemannihan tuo... (???? - No hope not!)

Mutta se tarkalla pläänillä suunniteltu ja tavoiteltu seesteinen, kukkasia sisältävä rauhallinen mielentila, se oli hävinnyt kadotukseen kuin ilmavaiva saharaan. Kyräilyä ja mielenkireyttä. Pulikkakaan oikein jaksanut enää kiinnostaa ja silloinhan liikutaan jo aika tosi menetetyllä tasolla, kuten lähipiiri tietää. Etäpiiri ei varmaan ymmärräkään ja mietti että big deal... Se on ookoo että sakemanni vahtii joo, ainakin järkevissä määrin, mutta kun Taralla se menee pikkuisen herkästi yli, siellä oman pienen pinkeän mielen sisällä ja se on se, jota ulkopuoliset ei koskaan nää eikä sitten tietysti sitten ymmärräkään, miksi Narunjatke niitä pläänejään punoo ja yrittää näitä tilanteita välttää. Ei siis ensinäkemänsä perusteella ehkä kannata mennä tekemään päätelmiään normaaliahan tuo on, big deal, kun se ei sitä ole.

No, anti olla, mennyt mikä mennyt. Koirat sai jäädä sisäpihalle ja hevosten parissa vierähti tovi. Ohimennen sitten koirulit taas uudelleen talliin ja niitä näitä juoruten, hevosia viimeistellen. Tarassa pientä pintahermon kutinaa havaittavissa muttei suurempia. Meidän kiertävä tohtori on mainio, juttua riittää ja ohimennen tuikkaa pistokset niskaan. Eipä siinä kumpikaan mitään huomannut, kun Narunjatkeen rapsuttaessa samalla vähän nipistikin, mikäs, jopas oli terävähampainen kirppu *rapsrapsraps*

Eläinlääkärin tehdessä lähtöä Tara alkoi uppoutua sinne omaan maailmaansa, tuijotteli metsään ja oli totinen. Kävi kuitenkin autolla tohtorin saattelemassa ja sanomassa heipat pienellä on jo oikeestaan aikakin sun jatkaa matkaa - ajatuksella, mutta meni taas sitten kovin mietteliääksi. Tässä se sen stressitaso tulee ilmi. Se joutuu tekemään ilmeisesti aika isoa pääkoppatyötä funtsiessaan että mitä oikein tapahtuikaan. Pulikat ei kiinnosta, kontaktin kyllä saa, mutta heti sen jälkeen se taas vaipuu ajattelemaan mietteitä totisia ja syviä. Aikansa pähkii ja sitten nukkuu sikeästi.

Toisaalta tämä on ehdottomasti positiivisempi jatke kuin pentuna ollut hermostuneisuus, levottomuus ja rattaiden ylikierroksille jääminen, todellakin. Parempaan suuntaan on tultu. Ja Iso Usko elää, parempaan mennään, kokoajan, pikkuhiljaa.

2 kommenttia:

  1. Pläänit. Niitä tehdään vain jotta voidaan sitten toteuttaa se plään B. Tai Z.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Plään bii meni hanurilleen ja plään zetaa ei sit ollu tehtynä. Mitä opimme, aina pitää olla plään Z! ;)

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!