Meillä jokaisella on jotain rituaaleja. Meillä yks on aamun banaanirituaali. Minä hiivin hakemaan banaanin jonka luulen aterioivani yksin, ennen talliinmenoa osa 2. Koirat vetävät ruokalepoja sikeästi tuhisten.
*Naps* - sanoo banaani irrotessaan nipustaan. Se sellainen jumalattoman kova ääni, tiedätte kyllä. Yleensä tämä riittää. Ellei, kuuluu toinen vähän pienempi mutta toki kova silti, *naps* kun banaani aukeaa. Siitä seuraa isojen kolmiokorvien höristys.
Sitten me kaikki aterioimme yhdessä, aamun ravitsevan banaanin. Mikään ei ole parempaa kuin jaettu ilo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!