Yo Galgo

Truu sakemannityyppi, niin mä asian näkisin kohdaltani. Mihin sitä seepra raidoistaan ja niin edelleen. Mäyrikset saa myös syrämen sykkimään eri tavoin, pieni saksalainen suurella egolla. Sellainen oli mittarimato Nipsu The Mäyräkoira ja sitä edeltäneet Kukka, Velmu ja Sipuli. Kukka sitäpaitsi taisi niinikään olla tavallaan se ensimmäinen koirani silloin kun olin yhtä iso kuin Kukka, joka taasen oli kokolailla normi karkkarin kokoinen.

Irlislauma on myös tutuksi tullut alkaen koosta Kukka. Silloin Kukan kokoisena koirahäkissä oli turvassa, jottei nuo vähän suuremmat koirat juosseet yli. Ihan loogista ja järkevää, eihän se irlislauma olisi sinne sisähäkkiin mahtunut, yksi ihmispentu sitten taasen paljon paremmin. Ja mikäs siellä oli ollessa, turvassa suurien harmaiden keskellä. Koirariippuvuuteni juontanee jostain näiltä ajoilta.

Irlis on kiva mutta liian iso, siksi meillä on poneja. Vaan jos sakemanni ei tulisi kyseeseen, mikäs sitten? En tiedä. Huomaan tsiikaavani aika usein maleja - muttei omaksi, liikaa energiaa. Työpaikan ohi meni usein Taran tyyppinen koira huivi kaulassa, luulen että se on holsku. Se oli kivanoloinen ja -näköinen koiruus. Aika samantyyppisiä, mali- holsku ja sakemanni. Noin ulkomuodollisesti ainakin.

Vaan sittenpä olen sivusta seurannut jo jonkinaikaa yhden koiratukihenkilöni elämää kiitureiden kanssa. Wipsuja ja Galgoja. Wipsut on jotenkin hauskoja mutta niin pieniä ja hentoja, täynnä tirinää. Mutta Galgot. Galgo? Gaglo? Mikä? Mikä se on?

Ei minkäänlaista käryä ennen koiratukihenkilön Galgo-elämää. Olisin varmaan ajatellut että Grey, enkä sen enempää, mutta koiratukihenkilön kautta niiden elämään tutustuessa tuntuu että pitäisi itsekin tehdä jotain. Kyllä te tiedätte, truu koiraihminen joka näkee koiran silmistä suuren hädän ja ihmisen käsittämättömän julmuuden. Se ahdistaa jos mikä. Ja eniten (koska kaikki me tiedämme minkälainen idiotismin multihuipentuma ihminen myös voi olla) ehkä hämmästyttää se, miten järjettömän ihmispelon vallassa nämä koiraparat eivät edes yritä puolustautua! Miten ihmeesti ne antavat ihmisille toisen mahdollisuuden, miten ne alkavat taas luottamaan. Eläin on ihmeellinen otus.

Jotain haluan yrittää tehdä näiden eteen ja tästä on hyvä aloittaa. Ainakin tämän voin tehdä. Korvakoira Casio etsii uutta kotia koiratukihenkilön luona. Lue lisää tästä. Samaisen linkin takaa kannattaa piipahtaa itse sivuilla, sieltä löytyy lisätietoa jos sattuu olemaan niin, etten ollut ainoa joka ei tiennyt mikä on Gaglo. Galgo. Yo Galgo.


4 kommenttia:

  1. Kumpi on sun pointti, "rotuna galgo" vai "pelastetaan rescue-koira ulkomailta"?
    Jos rotu on pointti, pisteet sulle. Rotu on ihana, appiukolla on pari tuollaista.
    Jos pelastus on pointti, niitä pelastettavia löytyy ihan kotimaastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Galgo. Olen aina ollut vähän vastaan rescujen tänne tuomista juuri mainitsemastasi syystä. Täälläkin on kodittomia koiria. Tästä saisi kyllä aiheen jatkaa loputtomiin pohdintoihin, mutta jos kerrankin en ajattelisi pidemmälle. ;)

      Poista
    2. No itsekin tällaisena sakemanni-henkilönä nyt antaisin pienen varoituksen. Kun noihin galgoihin tuolla appiukolla olen törmäillyt... Ne on vaarallisia. Tulee vankalle saku-persoonallekin helposti mieleen vaihtaa rotua ihan kokonaan. Niin että jos et aio vaihtaa, niin pysy noista kaukana. Niillä on joku ihmeellinen lumoustaito.

      Poista
    3. Kiitos varoituksesta! On helppo uskoa tuohon, varsinkin lumoustaitoon! Tuntuu että ihan jo pelkkien kuvien välityksellä niiden katseesta olisi jotain koukuttavaa aistittavissa... ;)

      Poista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!