Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Poni-ihmisiä?

Kuva
Nyt on pakko jakaa tämä täällä, jos täällä kuitenkin on joku ponityyppikin! Koska monesti jos on hevostelija, on koirakin. Nyt vois olla koira ja tulla hevostelijaksikin. Niin ja tukea sitä nuorisotoimintaa. Niissähän se tulevaisuus on. Ois siis hyvä saada fiksuja nuoria ja auttaa niitä matkalla tänne tylsään aikuisuuteen... ;) Tää kimppa sopii kuitenkin ihan kaikille, mihinpäin maata tahansa, kaverille, vaarille, lapsille...

Ja koirajuttujakin vähän tän kuvan alla. Tara sai uuden sorsapallon (koska se pitää sorsaääntä, kuten kuulet, tai piti...) Kira oli kade, vaikka se sai oman lelun myös. Mutkun toisen lelu on AINA parempi.



SaksanPAIMENkoira

Kuva
Tätä usein mietin kun Taran touhuja katson. On sen verran kihakka että saattas kyllä hajauttaa tehokkaasti koko lauman, mutta voimakas paimennusvietti sillä noiden ponien suhteen on.
Hieno video, hienoa toimintaa. Eikä paljon ohjaaja muuten turhia karju koiralle...

Potilashuollosta päivää

Kuva
Närä ja silmätulehdus, tasapuolistahan se olla pitää. Viime viikonloppuna sunnuntaina, kun lisät paukkuu huolella, poikettiin Pet-Vetissä. Lauantai-illalla huomasin että vakkarirähmis oli taas tullut kylään. Kiran oikea silmä rähmi ja punotti. Koska eka silmätulehdus äityi vallan pahaksi ja vaati toisenkin pikaisen käynnin pikaisesta päivystyskäynnistä huolimatta, en uskalla tämän vaivan kanssa oikein arkitaksoihinkaan odotella.

Pet-Vetin nettiajanvaraus toimi kivasti ja lauantai-illalla oli aika varattuna jo huomiselle aamulle. Aamun aamupala Taralle ja Kiran kanssa menoksi. Matka sujui hyvin ja sunnuntaipäivystys vaikutti rauhalliselta. Paria kivaa ihmistä ehdittiin moikata kunnes lääkäri kutsui Kiran peremmälle. Siinä kohden Kiralle iski lääkäriahristus ja nelivetojarrarit. Entuletuonnehuoneeseen. Siellä viimeksikin olin kun silmä oli kipeä (lue lisää tästä) ja tajukin jo lähti edelliskerralla (siitä kerrasta taas voit lukea lisää tästä) Pienen maanittelun jälkeen ovi sulkeutui tak…

Hitaasti kehittyvä?

Kuva
Äiti oli kaivellut kuva-arkistoja ja lähetti tällaisen. Ensin nauratti, mut sit alkoi vähän ottaa pattiin. Että miten hidasta tää kehitys oikein voi olla kun ei vieläkään osaa sen vertaa, että ois saanut ees sitä yhtä yhteiskuntakelpoisuusarvoa noille nykyisille korvaotuksille?

Toiset vaan kehittyy hitaammin. Vai miten se oli...?

Kuvassa on Zorro ja Kääpiö. Zorrosta Kääpiö ei muista kuin että se oli hieno ja se leikki armeliaasti joskus piilosta Kääpiön kanssa. Ja että sille annettiin oma rauha, kuten jokaiselle eläimelle tulisi antaa ja taata, kääpiöistä huolimatta. Fiksut omistajat, tällä Zorro Koiruudella siis.. ;) Zorro itse taisi olla ammatiltaan vartiokoiruus.

Tuo kehittyneisyys ei sitten oo ehkä kulkenut verenperintönä, taisi Zorro-koiran omistajilla olla huomattavasti enemmän meriittejä hankkineita koiruuksia kuin kuvan kääpiöllä. :D Mutta rakkaus kyseisiin kolmiokorviin on kulkenut, verenperintönä, hyvä niin. :)

(Kiitos Äiti kuvasta! :)


Tara ja Närä

Kuva
Ketä käyttää esm. Mur-Kissin isompia lihalevyjä, niitä puolentoista-kahdenkilon? Kanamössöä, eli jauhettua broilerinlihaakohan se oli. Voi mikä jugurttitölkkiefekti!!! Ei tule pois kokonaan sieltä pussukastaan vaikka miten rutistelet, ravistelet ja ujuttelet, ei tule ei. Ei ehkä minun hermoille tehty versio.

Närä on ollut kurissa, ainakin Antepsinin avulla. Tara on piristynytkin, leikkii cheerleaderia räsyluunsa kanssa. Silloin sillä on kaikki hyvin. Se harrasti sitä aina niin pitkään, kunnes Tintti-Enkelikoiruus lähti pilvivarjeluskoiraksi. Silloin Taran innostus ko. harrastukseenkin jäi. Toisinaan kun se on oikein hyvällä mielellä, se kaivaa räsyluun esiin ja vetää näytöksen. Eilen illalla oli esityksen aika.

Lihat meni siis vaihtoon Taralle ainakin. Katsotaan mitä tapahtuu. Joskus voi kuulemma merkinvaihtokin auttaa. We'll see.

Hain aamulla banaanin, samaan aikaan kun kahvin. T ja K nukkuivat. Join kahvin kaikessa rauhassa. T ja K nukkuivat. Otin ihan hiljaa banaanin ja avasin.…

Närästääää....

Kuva
Närästys, tuo koirapalstatkin jo täyttävä ongelma. Miksi se on niin yleinen jo koirillakin? Tämä on vähän ehkä suoraoikoista laukoa näin, mutta joskus kun koirat (meidän siis) söi pelkkiä nappuja, ei närästystä ollut ollenkaan tässä määrin jos juuri ollenkaan mitä nyt liharuokinnan aikana. Jostain syystä barf- ja raakaruokaryhmät tuntuvat alvariinsa täyttyvän närästyspohdinnoista.

Niin. Se olisi kiva syyttä suoraoikoisesti nyt vaikka tätä raakaruokintaa ja siirtyä nappuihin ja olla tyytyväinen. Ehkei se kuitenkaan vaan todellisuudessa ole ihan niin.

Juuri tänään tämä aihe pistää miettimään niin että pää alkaa särkeä. Piti mennä sinne ja sitten tonne. No ei menty, ei minnekään kun tuli närästys. Kiroilevalle ystävälleni siis. Hyvin voimakas ja pitkä. Ei meinannut lääke auttaa, kätevä isäntä joutui kauppareissulle hakemaan Eila Piimän apuun. Mitäs unohti eilen ottaa, nih.

Etsijäkoiraluento, joita järjestetään kerran sadassa vuodessa, ainakin täällä lähellä, ja joka on edellytys joskus …