Poni-ihmisiä?

Nyt on pakko jakaa tämä täällä, jos täällä kuitenkin on joku ponityyppikin! Koska monesti jos on hevostelija, on koirakin. Nyt vois olla koira ja tulla hevostelijaksikin. Niin ja tukea sitä nuorisotoimintaa. Niissähän se tulevaisuus on. Ois siis hyvä saada fiksuja nuoria ja auttaa niitä matkalla tänne tylsään aikuisuuteen... ;) Tää kimppa sopii kuitenkin ihan kaikille, mihinpäin maata tahansa, kaverille, vaarille, lapsille...

Ja koirajuttujakin vähän tän kuvan alla. Tara sai uuden sorsapallon (koska se pitää sorsaääntä, kuten kuulet, tai piti...) Kira oli kade, vaikka se sai oman lelun myös. Mutkun toisen lelu on AINA parempi.



SaksanPAIMENkoira

Tätä usein mietin kun Taran touhuja katson. On sen verran kihakka että saattas kyllä hajauttaa tehokkaasti koko lauman, mutta voimakas paimennusvietti sillä noiden ponien suhteen on.
Hieno video, hienoa toimintaa. Eikä paljon ohjaaja muuten turhia karju koiralle...

Potilashuollosta päivää

Närä ja silmätulehdus, tasapuolistahan se olla pitää. Viime viikonloppuna sunnuntaina, kun lisät paukkuu huolella, poikettiin Pet-Vetissä. Lauantai-illalla huomasin että vakkarirähmis oli taas tullut kylään. Kiran oikea silmä rähmi ja punotti. Koska eka silmätulehdus äityi vallan pahaksi ja vaati toisenkin pikaisen käynnin pikaisesta päivystyskäynnistä huolimatta, en uskalla tämän vaivan kanssa oikein arkitaksoihinkaan odotella.

Pet-Vetin nettiajanvaraus toimi kivasti ja lauantai-illalla oli aika varattuna jo huomiselle aamulle. Aamun aamupala Taralle ja Kiran kanssa menoksi. Matka sujui hyvin ja sunnuntaipäivystys vaikutti rauhalliselta. Paria kivaa ihmistä ehdittiin moikata kunnes lääkäri kutsui Kiran peremmälle. Siinä kohden Kiralle iski lääkäriahristus ja nelivetojarrarit. En tule tuonne huoneeseen. Siellä viimeksikin olin kun silmä oli kipeä (lue lisää tästä) ja tajukin jo lähti edelliskerralla (siitä kerrasta taas voit lukea lisää tästä) Pienen maanittelun jälkeen ovi sulkeutui takana. Lääkäri oli mukava ja yritti lievittää pikkupotilaan pelkoa tarjoamalla herkkuja. Kyllähän se sopi, kivaa, kiitos! Mutta en mä silti täällä halua olla -sanoi Kira ja meni taakseni piiloon istumaan.

Ensin värjättiin (molemmat), tutkittiin, ei roskia (kuten arvelinkin) ja silmätulehdukseen taas kallistuttiin. Rakkuloita ei kuitenkaan näkynyt, joten tohtori oli sitä mieltä että mennään ilman kortisonia, Fucithalmicilla, koska Oftan Dexa-Chlora-kortisonitipat oli ehdoton nounou ekan kerran melkoisen allergiareaktion vuoksi. Lääkäri laittoi vielä heti Fucit silmään (miten se kaikki kävikin häneltä niin helposti?!) ja ohjeeksi saatiin 2 x pv:ssä, noin viikon ajan - annostelu. Ei muutakuin tili tyhjäksi tiskin kautta ja kotiin. On se ihmeellistä miten nää osaa sairastua aina viikonloppuihin tai muihin pyhiin. Toisaalta, kuten ennenkin oon tainnut mainita, onpahan aikaa kuskata ja mennä, ei tarvi työasioita sumplia ^_^

Potilas ei itse kuitenkaan ollut kovin suostuvainen sänkypotilas, vaan paineli 100 lasissa päivällä, upeassa kevätsäässä menemään. Aurinkolaseista ois ollut varmasti hyötyä kyllä.


Myös Närä-Tara oli vedossa, ja tässä vaiheessa tosin voikin ilman närää. Närä kuitenkin palautui parin hyvän viikon jälkeen. Viikko ilman Antepsinia meni hyvin, kunnes... Närä is päk.

Lauantai aamulla oli lohiaterian vuoro. Iltapuolella tuli YÄK-kä, keltaista tyhjänmahan sisältöä pieni lammikko. Illalla nappuja, illalla närä. Antepsinit kurkkuun ja vähän piimää. Vähitellen rauha palasi iltaan.

Seuraavana aamuna nappuja. Kaikki ok. Päivä ok. Illalla nappuja ja... Närä. Äh. Antepsin nappi naamaan ja tilkka piimää. Piimä ei meinannut maistua ja köhä vaivasi. Kuolakin valui, poikkeuksellisesti. Jonkinaikaa ja rauha alkoi palautua. Aamulla keltainen pikkulätäkkö oli taas ilmaantunut keittiön lattialle, samaan paikkaan... Vointi oli muuten hyvä ja iloinen. Aamulla ennen ruokia Antepsin nappi naamaan ja myöhemmin Mur-Kissin nasua naamaan. Toistaiseksi kaikki ok.

Nyt aloitettiin kirjaamaan näitä ylös. Lueskelin taas raakaruokaryhmän juttuja, uusia näräjuttuja, paljon. Ihmeellistä.

Mikä sen taas herätti, lohi? En haluaisi uskoa, koska on sitä rasvattomampaa, puhtaampaa versiota, minkä Kirakin hyvin kestää. Eikä se ole ennenkään. Vaan toisaalta ei ole muutkaan, ennenkään. Lohta ennen saivat kanansydäntä. Miten viiveellä närä voi ärsytyksestä ilmaantua? Aika pian, eikö vaan? Ainakin meillä kaksjalkaisilla? Aloitin joka tapauksessa lohesta kirjaamiset. Vaikealta tuntuu, jäljitys.

Kira onneksi on noussut potilastilastoista poistumaan päin. Silmäkulmat on edelleen vähän ärtyneet rähmimisestä, mutta rähmiminen ja punoitus on loppunut.

Koitetaan nyt, tokeentua kokonaan sitten edes tästä. Mukaan ostettiin myös tuollainen pullo geeliä, jota voisi laittaa herkkiin silmiin näin pölyävinä, tai muuten silmiä ärsyttävinä aikoina. Myös heti mahdollisien tulehdusoireiden alkaessa, saattaisi jopa rauhoittaa tilanteen ja jättää päivystyskeikat ainakin pois. Mukava, lompakkoystävällinen ajatus, päivystyksestä. :)

Ja muita murinoita; Wirmon Vipeltäjät/ Johanna hierontaopastusta vetämässä, kurkkaa tästä lisää, ja SPL:llä kyselyä menossa, vastaa SPK:stasi tästä. Ei tällä erää muuta, jos närätutkimuksia on menossa tai jopa valmistuneita tutkielmia, kuulisin niistä enemmän kuin mielelläni lisää.

Hitaasti kehittyvä?

Äiti oli kaivellut kuva-arkistoja ja lähetti tällaisen. Ensin nauratti, mut sit alkoi vähän ottaa pattiin. Että miten hidasta tää kehitys oikein voi olla kun ei vieläkään osaa sen vertaa, että ois saanut ees sitä yhtä yhteiskuntakelpoisuusarvoa noille nykyisille korvaotuksille?

Toiset vaan kehittyy hitaammin. Vai miten se oli...?

Kuvassa on Zorro ja Kääpiö. Zorrosta Kääpiö ei muista kuin että se oli hieno ja se leikki armeliaasti joskus piilosta Kääpiön kanssa. Ja että sille annettiin oma rauha, kuten jokaiselle eläimelle tulisi antaa ja taata, kääpiöistä huolimatta. Fiksut omistajat, tällä Zorro Koiruudella siis.. ;) Zorro itse taisi olla ammatiltaan vartiokoiruus.

Tuo kehittyneisyys ei sitten oo ehkä kulkenut verenperintönä, taisi Zorro-koiran omistajilla olla huomattavasti enemmän meriittejä hankkineita koiruuksia kuin kuvan kääpiöllä. :D Mutta rakkaus kyseisiin kolmiokorviin on kulkenut, verenperintönä, hyvä niin. :)

(Kiitos Äiti kuvasta! :)



Tara ja Närä

Ketä käyttää esm. Mur-Kissin isompia lihalevyjä, niitä puolentoista-kahdenkilon? Kanamössöä, eli jauhettua broilerinlihaakohan se oli. Voi mikä jugurttitölkkiefekti!!! Ei tule pois kokonaan sieltä pussukastaan vaikka miten rutistelet, ravistelet ja ujuttelet, ei tule ei. Ei ehkä minun hermoille tehty versio.

Närä on ollut kurissa, ainakin Antepsinin avulla. Tara on piristynytkin, leikkii cheerleaderia räsyluunsa kanssa. Silloin sillä on kaikki hyvin. Se harrasti sitä aina niin pitkään, kunnes Tintti-Enkelikoiruus lähti pilvivarjeluskoiraksi. Silloin Taran innostus ko. harrastukseenkin jäi. Toisinaan kun se on oikein hyvällä mielellä, se kaivaa räsyluun esiin ja vetää näytöksen. Eilen illalla oli esityksen aika.

Lihat meni siis vaihtoon Taralle ainakin. Katsotaan mitä tapahtuu. Joskus voi kuulemma merkinvaihtokin auttaa. We'll see.

Hain aamulla banaanin, samaan aikaan kun kahvin. T ja K nukkuivat. Join kahvin kaikessa rauhassa. T ja K nukkuivat. Otin ihan hiljaa banaanin ja avasin... K ei enää nukkunut. Pian ei T:kään. Ihmeellistä.


(Kohta joku ehdottaa varmaan sitä banaania, että jos se on se närä... Ei ole, testattu on ;)

Närästääää....

Mun mahalla on paha olla, miksi?
Närästys, tuo koirapalstatkin jo täyttävä ongelma. Miksi se on niin yleinen jo koirillakin? Tämä on vähän ehkä suoraoikoista laukoa näin, mutta joskus kun koirat (meidän siis) söi pelkkiä nappuja, ei närästystä ollut ollenkaan tässä määrin jos juuri ollenkaan mitä nyt liharuokinnan aikana. Jostain syystä barf- ja raakaruokaryhmät tuntuvat alvariinsa täyttyvän närästyspohdinnoista.

Niin. Se olisi kiva syyttä suoraoikoisesti nyt vaikka tätä raakaruokintaa ja siirtyä nappuihin ja olla tyytyväinen. Ehkei se kuitenkaan vaan todellisuudessa ole ihan niin.

Juuri tänään tämä aihe pistää miettimään niin että pää alkaa särkeä. Piti mennä sinne ja sitten tonne. No ei menty, ei minnekään kun tuli närästys. Kiroilevalle ystävälleni siis. Hyvin voimakas ja pitkä. Ei meinannut lääke auttaa, kätevä isäntä joutui kauppareissulle hakemaan Eila Piimän apuun. Mitäs unohti eilen ottaa, nih.

Etsijäkoiraluento, joita järjestetään kerran sadassa vuodessa, ainakin täällä lähellä, ja joka on edellytys joskus sitten toimintaan mukaankin päästä, olisi ollut tänään. Myös heppapuolen ratsastuksellinen ylijumalani tuli tänään huudeille pitämään teoriaosuuden kera valmennustunteja ja suuresti harmitti jo sen missaaminen, etsijäkoiraluennon takia. Ja miten kävi, missasin molemmat. Molemmat harvinaiset häppeningit, joihin olisin niin kovasti halunnut. Mutta siitä viis, eläimen terveys ja hyvinvointi menee tietysti kaiken edelle. Eihän ole kumpaakaan harrastusta jos ei ole onnellista ja tyytyväistä, ennenkaikkea tervettä eläintä! (Nieleskellen omaa harmituksen aiheuttamaa närästystä)

  • Ressi. Niinkuin meilläkin, kaksjalkaisilla. Ressi voi aiheuttaa närää, niin mahassa kuin muutenkin elämässä. Ja Tara kyllä osaa ressata, ihan varmasti. Sillä on aina kiire ja pinna piukalla. Jänis kello kaulassa.
  • Sapuskat. Väärät sapuskat. Nappua ja lihaa. Kumpi sitten on väärää vai vain joku osa toisesta? Vai kaksi osaa molemmista yhdessä. Mie en saa syyä nautaa, korvat mätänee. Mie en saa syyä vehnää, korvat mätänee ja kutisee. Sit mie en saa syyä kaurapuuroo, kaik paikat alkaa kutisoo. Sit mie en saa syyä luita, siit alkaa kurputtaa ja oksettaa. Mut mie saan kyl jäystää niit, mut mie en saa syyä niit... Mitäs sit... Sit mie en saa syyä tavanpiimää, koska tulee ilmavaivaa ja hajuhaittaa. Mut Eilan piimää mie saan juua, se auttaa kurputukseen. Ja sit mie en saa syyä mittää karkkeja joissa on nautaa, viljoja tai muuta. Ja nyt mie en tiiä mitä muuta mie en sais syyä ku alkaa taas kurputtaa. Hepanherkkupallerot, niit mie en kans sais syyä, mut joskus syän silti... Kurputus on siis sama asia kuin närästys. Siitä Narunjatkekin kärsii silloin tällöin, kurputuksesta. Se johtaa vatsakatariin ja on ikävä vaiva. Ei kiva, ei ihme että Kiroileva ystävä on hädissään vaivan iskiessä.
  • Kipu. Jostain sattuu, särkee ja kalvaa. Siitä tulee se ressi. Palaa ensimmäiseen kohtaan.
  • Jotain muuta, mitä?
 


Ongelmat kyllä alkoi liha-aikana, tai sanotaan niin päin että nappuaikana niitä ei ollut. Mutta siitä on jo paljon aikaa. Kaurapuuro ois auttanut mutta kun ei saa syyä. Mushin sekametelilohi jätettiin pois koska se närästi Kiraa ihan selkeästi, vaihdettiin Mur-Kissin hempeenväriseen, rasvattomaan, toimii. Tara närästää silti. Miten sattuu, millon sattuu. Saattaa syyä samaa sapuskamenyytä viikon, kaks, kolme -ei ongelmaa, kunnes sitten yhtäkkiä iskee *Urbs...*

Tohtorilla käytiin kipuihmettelyssä, no onhan siitä jo aikaa, muttei koira ole siitä muuttunut miksikään. Ei uskonut tohtori siihen enkä ehkä minäkään, mutta tuo on niin kova luu ettei kipua varmasti kovin helpolla ulos näytä. Ja se pistää aina silloin tällöin miettimään.

Ressi, sitä se voisi olla, mutten tiedä miten sitä siltä vähentää. Miten selittää koiralle että ei sun tarvi kattoa kelloa ja mennä kokoajan joka suuntaan. Ponit pysyy tarhassa vaikket niitä kokoajan laskekkaan. Pallot, pulikat ja mutkat on suurinpiirtein tallella, vaikka ne joskus oiskin niin hyvässä ettei ne kaikki just löydy. Loppukin lauma, kaksjalkaiset tulee aina kotiin ja vieraat ei, ellei toisin ole sovittu. Muuta ressiähän sillä juuri ei voi olla, mutta saahan sen ressin tuostakin.

Ehkä tässä on monta monessa. Kai se vaan on alettava ratkomaan, jostain, jotain. Silti mietityttää että närästääköhän nappusyöjillä yhtä paljon suhteessa...

En ole poissa...

Taas yksi niistä päivistä, raskaista ja pelätyistä. Ei onneksi meillä, mutta muualla. Päivistä joiden tietää olevan edessä, mutta joita ei h...