Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Rodut

Mitä roduille tapahtuu? - mielenkiintoinen kirjoitus.

Paljon on paljon?

Kuva
Paras joululahja tuli jo vähän ennakkoon. Edelliseen stooriin, jossa laumatuskaa, syyllisen selvittämistä ja niin edelleen -viitaten, kaikki on ookoo ja se on niin hyvä juttu että paras joululahja.

Kaikkihan me tiedämme, mistä näin joulun alla jauhetaan. Jos et ole ihan varma tiedetäänkö kuitenkaan, tarkasta se tästä. Tiistai illalla, myöhään kotiin tullessa päivän toiselta reissulta meillä oli ollut rosvo. Pöytärosvo. Tintti toisinaan kyseistä toimea toimitti, mutta ei Kira eikä varsinkaan Tara. No ei ennen.

Joulumuistamiseksi saatu hienostosuklaalevy, tumma suklaalevy tai tarkemmin ottaen sen kuoret, oli lattialla. Samoin oli töistä saamani Scandinavian Outdoorstoren lahjakortti, mutta se oli jätetty käyttämättä. Suklaankuorien sisältö taas oli käytetty. Teobromiini, myrkkyä koiralle, tummassa suklaassa vielä enemmän.
"Kun koira on syönyt suklaata, niin rauhoittumisen jälkeen selvitetään, että mitä ja kuinka paljon koira itseasiassa on syönyt. Tumma suklaa on huolestuttavaa, jos …

Uusikortti

Kuva
Uusiokäyttö on pop, joten me kierrätetään tämä.  Hyvää Joulua jokaiselle säädylle, tehkää kuten Kira ja Tara opastaa.  

Kaksi koiraa

Tai enemmän. Sitten tulee tilanne. Vaikkapa sellainen että jotain, mitä ei pitäis, on syöty. Mitäs sitten teet? Teetkö toimenpiteet:

A) Koko laumalle?
B) Eniten epäilyttävän näköiselle?
C) Oletko olevinasi varma syyllisestä ja kohdistat ne siihen?
D) Annat olla ja odotat, mitä tuleman pitää?
E) Jotain muuta, mitä?

Tähän sopisi vielä mainiosti hästäkit: Tilanne, laumatuska, kukaonsyyllinen, enseminäollut, seolivahinko

Mitä tähän sitten sanois...

Kuva
Tara närästeli, ei pahasti, mutta vähän. Kira alkoi rapsutella, vähän turhan paljon. Tara kyni varpaanvälejä.

Mistä se johtuu, onko se sika? Onko se broisku? Vai hevonen? Vai joku ihan muu? Naput? Mikä?

Eliminoidaan, jätetään sika pois, haetaan kaupasta broiskua. Ai se on loppu. Jaahas. No otetaan jotain. Hevonen... Yli 6e kilo... Hops. Oisko jotain muuta? Ja miten sekin on mahdollista? Koko hevosesta viimeksi sai alle 50euroa!? Jupinaa & mutinaa...

No, otetaan kivipiiraa, lohta, sitä heleänväristä, vähärasvaista. Toinen närästää molemmilla. Ja sisäelimiä myös. Onhan sitä broiskua kotonakin vielä, mennään sitten näillä. Mut ei sikaa. Jos se on se.

Ei muutoksia. Lihat loppu. Haen huomenna, jotain. Ei ehtinyt, pelkkiä nappuja siis. Pari päivää meni, ei vieläkään kerennyt lihakauppaan. Onko se sit niin kamalaa, syöttää pelkkiä nappuja, niinhän Tinttikin söi ja eli 13,5vuotiaaksi, terveenä - paino sanalla terveenä. Ei rapsutuksia, kirputuksia, närästelyitä. Jaa, no ihan vanhempana nä…

Joulukortti

Christmas Dogs with Hands
This is how we spend our Christmas. How about you?
Julkaissut ParkerPup 15. joulukuuta 2015

Jumppaa

Aika taitavaa ja varmasti hyödyllistä. Yksipuolinen treeni jumiuttaa - tämä varmasti "irroittelee". Kavalettiharjoituksia on tullut pohdittuakin, taitaa siirtyä käytännön asteelle. 
Duffy Fitness Tricks :-)
Julkaissut Nadine Bruns 21. helmikuuta 2015

Virtuaaliystävä

Kuva
Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin ettei FB:ssa kannata hyväksyä kaveriksi ihan tuntematonta. Minä en ainakaan. En nimittäin löisi kättä päälle tuolla oikeassakaan elämässä jos joku tuntematon suuruus saapastelisi vastaan ja sanoisi että ollaanhan kavereita. Ei, sen verran Taraa asustaa meikäläisessäkin. Pitää ensin väähn kyräillä, jotta voisko se olla ihan ookoo tyyppi...

Eri asia kuitenkin on, jos tämä FB-kaveriksi tarjoutuva on jollainlailla jo virtuaalituttu. Blogituttuja on varmaan nykypäivänä paljon. Sitten on eri ryhmistä tuttuja ja FB-kaverin kautta tuttuja. Ja niin edelleen. Ja heistä voi sitten ajankuluessa tulla ystäviä, ihan oikeaan elämään tai sitten FB-ystäviä.

Aluksi se tuntui hassulta. Tavallaan ihan ventovieras, jonka elämää, mikäli hän on sellainen some-aktiivinen, seurailet ikäänkuin aika läheltä. Opit tuntemaan hänet vaikket ole koskaan ihan oikeasti nähnytkään. Hihittelet hassuille jutuille, tykkäät hienoista kuvista, toisinaan jopa ärsyynnyt vähän omituisille aja…

Joulupostia

Kuva
Kira ja Tara, uupumaton touhukaksikko. Osallistuivat Sumpun kisaan ja tulivat Onnettaren löytämiksi. Tänään oli postia laatikossa eri nimellä kuin pääsääntöisesti. Se sisälsi keskiverto-laskupostia kivampaa postiakin. Hyvää Joulua ja herkkuja. Lisäksi pieni muukin mukava ylläripylläri. 
Aika hyviä, saataisko toisetkin sanoi Kira ja Tara.

Todella hyviä!
sanoi Kira. Tara meni piiloon, kuola valuen, ommnomommnom...

Kiitos Sumppulaiset! Ja teille muille, ihan tutustumisen arvoinen sivustohässäkkä; Sumppu.info

Itsenäinen

Kuva
Ei ainoastaan miehet ja hevoset, myös koirat. Ilttiksen jutut ei yleensä innosta, mutta tämä on ihan luettava juttu: Sadat koirat taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta: ”Pystyivät tekemään melkoisia sankaritekoja” Kiitos veteraanit, kiitos suomenhevoset, kiitos koirat. Toivottavasti saavuttamanne säilyy.

Joulumieltä etsimässä

Kuva
Vaikeaa se on kun ei ole edes lunta. Vettä sataa -no ei juuri nyt,  mikä sinällään on kyllä jo ihme ja eikös joulunaika ole ihmeiden aikaa. Ehkä se sieltä sitten vielä tulee. Ehkä. Täällähän on ollut joulukalenteri mutta nyt on ideat jääneet vähiin. Napataan tänne kuitenkin juttu parin vuoden takaa. Sopii hyvin tähänkin päivään. Oskarin tilalla vaan oli Gorm, muttei se onneksi tullut tänne.


LUUKKU 1

Määtsik

Kuva
Ei sakemanni tyhmä ole. Nakke tuntui olevan just samaa mieltä taikureista kuin Narunjatkekin. En ole koskaan tykännyt, jonkunasteen huijauksestahan niissä on kyse. 

Hyvä videonpätkä

Fun training on a rainy Friday.
Julkaissut Dave Kroyer 30. lokakuuta 2015

Diipadaapaa

Väsyttää, ihan oma syy. Pitikö valvoa kahteen asti. Ihan kummallinen päivä, hevosrintamalla sellaisia asioita joihin ei ole oikeastaan tullut ennen törmättyä. Onneksi itse kohde on ainakin toistaiseksi hyväntuulinen eikä ollenkaan kipeänoloinen vaikkei ulospäin ihan terveeltä nyt näytäkään. No, huomenna eläinlääkärit on taas kaikki töissä, hyvä niin.
Tämä vanha video pompsahti taas esiin FB:ssa. Aika kiva, miten innoissaan koiruus suorittaa. Intoa täynnä, täysillä mukana, iloinen koira. Mut ei kuitenkaan vaikuta mallilta "hullunkiiltosilmissä"- "virtapiirienpaukkuessapäässä"- mielentilalta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 
Sitäpaitsi tossa koirassa on jotain samaa kuin Tarassa. Joissain liikkeissä ja eleissä. 
Belgian Police dog...
Belgian Police dog...
Julkaissut Bewakingsagenten Belgie 1. joulukuuta 2013

Halloween

Kuva
Ei me ole koskaan vietetty eikä perustettu, mutta tää oli hauska kuva. Sen verran sit Halloweeniä kuitenkin.

Näräjuttu

Kuva
Höh. Jo on mennyt laiskaksi tämäkin blogi. Mutta ei siitä sen enempää, se on mikä se on.

Viskille jo etukäteen kuitenkin pahoittelut tämän postauksen venymisestä, täällä pakkaa venyä nykyään vähän kaikki. Toivottavasti teillä on olotila jo helpottanut. Äärettömän ikävä vaiva, närä nimittäin.

Taralla närästi pahasti ekoja kertoja joskus keväällä. Kiralla joskus lauantaisin, mutta se tuntui olevan aika suoraan sidoksissa Mushin rasvaiseen loheen, koska molemmat osui lauantaille. Ja ne oli melko mietoja, närät siis. Vaihdettiin silloin kuitenkin Murkissin rasvattomampaan loheen ja Kiralla helpotti. Taran närä oli eri luokkaa. Ne oli selkeästi voimakkaita kohtauksia. Musta pinkeämielinen kovis oli sisältä ihan pehmis, haki turvaa ja apua. Levoton, nieleskeli-nuoleskeli ja kakoi. Tunki syliin, viereen kiinni. Yäk - Auta, paha olo, yäk.

Antepsin liuos oli silloin ainakin loppu joka paikasta, ostettiin sitten pillereitä ja pakkoannosteltiin suoraan kurkkuun ennen aamutallia. Taisi saada alkuu…

Sateenkaaren päässä

Kuva
Joskus se vaan iskee. Ikävä. Vieläkin. Kai se on tämä aika, joka sen kaivaa esiin vahvemmin. Liekö syksy sitä luopumisen aikaa, luontokin painuu talviuneen. 3 vuotta sitten pieni sakemannikoiruus toi taloon uutta elämää. Kolme vuotta sitten tein vaikeimman päätökseni. Kolme vuotta sitten vietettiin viimeinen yhteinen päivä, me kaikki neljä. Kiran hillitsemätöntä pentuenergiaa, Taran pöyristyneisyyttä pentuenergiasta ja Tiinan korvaamatonta sennukoiran läsnäoloa. 
Tiinan oli tullut aika jatkaa matkaa, tiedettiin molemmat. Sen tehtävä täällä maanpäällä oli tehty. Kirassa on niin paljon jotain samaa. Ehkä Tintti lähettää terkkuja toisinaan sen kautta! ;) "You don't get the dog you want, you get the dog you need" -C.Millian. // Edit: We need. We. Tara ja mä. Nyt kun katselen niiden painia ja leikkiä tossa, Tara todellakin tarvi Kiran "pikkusiskokseen", varaäitinsä lähdettyä. 
Terkkuja sinne taivaaseen, muillekin tutuille. Nähdään taas aikanaan, sateenkaaren päässä…

Samanlainen erilainen

Kuva
Sitä se on. Samanlainen vieläkin, vähän erilainen kuitenkin. Tasan kuusi vuotta sitten laitoin viestin hevostenhierojalle, tullaan tosi myöhään, lähdettiin hakemaan penskaa. Käytiin katsomassa yhtä hevostakin itseasiassa matkalla, siitä vitsaillaan vieläkin. Ei oikeestaan ees hevosesta vaan myyjistä. Hauskoja tyyppejä. Tuollainen mustio sieltä mukana tuli. Eipä tiedetty minkälaisella haasteella oli meitä siunattu... Onneksi siunattiin.

Tara. Ihan erilainen kuin muut, silti ihan samanlainen. Musta, isot korvat, sama häntä. Pikinenä, uskollisista uskollisimmat silmät, joskin toisinaan vähän erilaiset kuin muilla. Elämäni musta.

Juhlistin yhteistä, hyvin kivistä alkua ja vähän helpompaa arkimatkaa ostamalla Taralle superaineet. Bakteerille bakteereja. Hyviä sellaisia. Vaikka eihän Tarakaan paha ole. Boulardii ja Biolatte 4-legs. Lue lisää täältä. Täällä taas on odotukset korkealla. Närät saatiin loppumaan, mutta hiiva jossain määrin kiusaa edelleen vaikka ihan toisenlaisissa määrissä mi…

Harmaa 3vuotispäivä

Kuva
Yhteisiä tassunjälkiä, Lohjalta kotiin, siitä se alkoi. Kun käytiin Elämäni Harmaa hakemassa, se oli sisaruksiensa kanssa pentuhäkissään. Siellä osa leikki keskenään, osa antoi kastelukannulle tai muulle vastaavalle, kokoiselleen välineelle huutia ja osa torkkui niitä lukuisia hetken pennun päiväuniaan.

Kira tuli aidanluokse etunenässä, nosti tassunsa aitaa vasten ja sanoi "Mä". Siitä lähtien oltiin me. Hyvässä muistissa on vielä hyvin sinnikkään ja voimakasluontoisen pennun kanssa käydyt, useat tuokiot, mistä milloinkin elämän säännöistä. Joo, hyvin hyvässä muistissa.

3vuotta sitten majottauduin yhdessä pikku-terroristin kanssa samaan huoneeseen, pentuhuoneeseen. Nukuin vuodesohvalla ja niin nukkui pian pentukin. Sillä oli oma sänky vuodesohvassa kiinni, mutta jossain vaiheessa, heti kun pääsi ja yllättävän nopeasti kun pääsi, se kömpi viereen. Mutta ei nukkumaan, ehei. Puremaan, repimään ja pomppimaan, keskellä yötä. Tai pissalle.

Vaikka sillä oli terävät hampaat kuin pei…

Koruista tärkein

Kuva
Maailmassa ei ole hienompaa korua kuin tämä. Ja ne kaksi edeltäjäänsä, jotka olen onnistunut rikkomaan. Onneksi niiden johdosta suuriin mittasuhteisiin paisuneista draamoista on selvitty tilaamalla uusi. Toinen putosi lavuaariin ja särkyi, kuten sydän, Tintin heiluttaessa häntää sateenkaarisillan portilta pitkään eroon.

Toinen jotenkin kärsi, tai vain kului. Tätähän kun ei oikein pois oteta kuin suihkussa. Aina se killuu kaulassa, menossa mukana. Se on kovin rakas

Löysin Tintistä vanhoja valokuvia. Niitä oikein perinteisiä. Se oli niissä vielä nuori, ehkä 6vuotias. Erinäköinen. Nuori. Ja aina iloinen, ystävällinen ja uskollinen. Kaikessa mukana. Kirassa on silloin tällöin samoja juttuja, mitä Tintissä. Ne on jänniä, "fläspäkkejä"...


3vuotta parasta harmaata

Kuva
3 vuotta elämäni parasta harmautta.
Paljon uutta tietoa, oppia ja onnistumisia. Innostusta ja kiinnostumista.
Uusia, Hyviä tyyppejä. Huolta ja murhehtimista, pohtimista. Uskoa ja luottoa, toivoa.
Uskollisia mantelisilmiä, päätä kainalossa.
Helppoutta, toisinaan omituisuuttakin. Kiinnitystä koiraelämään. Onnea Taikasudet, erityisesti erityinen harmaani Kira, 3vuotta! Me lähestymme aikuisikää...

Mummolaan!

Kuva
Me mennään Kiran kanssa huomenna mummolaan. Kiran mummolaan. Vähän jänskättää. On se aina jonkinsortin jännän aihe, kasvattajalle mennä kasvattia näyttämään. Että tällaisen mä siitä nyt sitten tein... Ja miettii että kun ei ole tehty sitä ja tätä eikä voida esittää tota ja sitä ja onko se nyt hienossa kunnossa, karvakin on vähän himmeä kun on toi karvanlähtö ja... Ja...

Vaan tosi kivahan se on mennä, mummolaan! Tosi kiva nähdä kasvattajaemo, emo ja veljet. Vaikka ne on jo paljon parempia kuin me, me mennään silti hännät pystyssä. Narunjatke on Kirasta ylpeä ja se riittää menemään hännät pystyssä! Kiran kasvattaja on mahtava tyyppi, se ymmärtää ja jaksaa opastaa meitä. Ihan kunniamaininnan arvoinen kasvattaja, jonka vuoksi meidänkin kyllä pitäisi olla vähän parempia...

Yksi on kuitenkin joukosta poissa jonka soisin niin suuresti olevan mukana. Aina se tulee mieleen kun Taikasusilaumasta puhutaan. Miksi juuri tänään, kun huomenna mennään mummolaan, joukoista poissaolevan video nousi fas…

6vuotta kirojupinaa

Kuva
Koiramaista kirojupinaa 6vuotta! Haasteita. Aivotyötä, pohdiskelua. Onnistumisen tunteita, pieniä mutta tärkeitä.
Ylpeyttä. Turvaa, uskoa, luottamusta. Kiroileva, erikoinen ja erityinen Ystävä isolla yyllä.  Tätä kaikkea jo 6vuotta!
Onnea kaikki "BB"-pennut, ekstraonnittelut Tara.  Eihän me olla vielä edes puolessa välissä matkaa, vaikka aikuinenhan se kai jo alkaa olla... 

Hunningolla

Kuva
Ärsyttävä biisi kertakaikkiaan, hunningolla. Osa varmasti tietää mistä on kyse, te jotka ette, ette menetä mitään ja ne jotka ovat eri mieltä, pahoittelut suorasanaisesta kritisoinnista, mutta makuasioista ei voi kiistellä. (Miksei?)

Eniveis, blogi on ollut hunningolla, liekö täällä enää edes ketään. Syy on tämä ja se toteutui. Kovalla työllä kerättiin omistajia ponille, josta tuli nuorten tärkeä harraste- ja oppiponi. Ihan huippujuttu, mutta vaatinut äärettömästi työtä ja aikaa. Siksi blogi on hunningolla.

Koirat... No ei ne ole. Paremminkin voisi olla muttei ne hunningolla ole. Rallytokot Kiran kanssa loppuivat (oli siis kurssi), se oli hauskaa piristettä mutta kyllä me halutaan jotain vähän enemmän, ainakin nyt. Jotain vähän vakavampaa mutta ehdottomasti hauskaa treenaamista. Ja se BH., sekin on siellä eessä. Ehkä siihen pitäisi vähän enempi siis treenatakkin taas.

Aloitettiin BH-kurssi. Löytyi iltamyöhäinen, sopivan matkan päästä, miniryhmällä ja yhden kerran jälkeen uskon että ih…

Liveviehe

Kuten täälläpäin lähi- ja ehkä kaukaisimmatkin naapurit kuulivat, Äly ja Väläys päättivät aamulenkillä testata miten pysyvät livevieheen perässä. Aika hyvin pätkänmatkaa, luuli kai että karjuin kannustushuutoja perään. Testin vakavuudesta ehkä kertoo jotain se, että pallot ja pulikat oli tiputettu matkasta.

Vaan niinvaan taas kiroileva ystäväni Tara yllätti, vetäessään iikkarit pellonlaidasta takaisin. Se ees vähän tottisteltu versio taasen kaikkosi kuurona villahousut pölisten metsään. Yhtämatkaa sitten mentiin Taran kanssa palloja ja pulikoita keräillen kiroilemaan ja karjumaan villapöksyä takaisin pellonkulmaan ja tulihan sekin sieltä sitten, kun kerkesi, silmät kiilluen. Olin 98% varma että homma olisi mennyt toisinpäin. Huh.

Rusakko päivässä pitää koko porukan virkeänä!

Kuules ny!

Kuva
Äly ja Väläys. Ja myös jonkinlainen muiston muoto menneisyydestä.

Vahtivaro

Kuva
Tuossa taannoin joskus tuskailin, kun ei ole kunnon vahtivaro-kuvia omista. Piti lainata muiden jotta saatiin uskottava vahtivaro-portinpieleen (joka ei tosin ole vieläkään siellä portinpielessä).

No, tänään saatiin ihan kohtalaisen uskottavia kuvia saksalaisesta hälytysjärjestelmästä. Niin ja sehän on kaksiosainen.



Tummemmalla järjestelmällä oli omaperäisempi tapa lähestyä asiaa...

... jonka jälkeen äkkiä joku hätäisempi ehkä ajattelisi että tämä alempi kuva saattoi jäädä sitten jo viimeiseksi kuvaksi... ;)

Tötteröhattujen aikaan

Kuva
Laittakaa iloiset tötteröhatut päähän,  serpentiinit kaulaan ja viettäkää HAU-SKA VAPPU!

Kevyt startti

Kuva
Sunnuntaisin klo. 16. rallytokokurssi. Sen kummempia ajattelematta ilmo lähti menemään. Koska jos kerrankin jossain tehdään jotain sellaiseen aikaan, joka sopi enemmän kuin loistavasti kalenteriin, sinne mennään, sen suurempia ajattelematta.

Sitten vasta ajatellaan. Mahtoiko tämä kurssi tehdä jotain mutkia matkaan jo opiskellulle ja niihin opiskeluihin, joihin kuitenkin tähdätään? Ei kai. Tai ehkä ja melko varmastikin Narunjatkelle. Koira kyllä pystyy käsittelemään ja oppimaan niin paljon ettei se sille tule olemaan ongelma. Narunjatkeen käsittelykyky on huomattavasti rajallisempaa. No, se on sen ongelma.

Sitäpaitsi rallytoko (lue enemmän siitä tästä jos on vallan vielä vieras laji) on enempi hauskaa kuin totista tottista. ... ... ;) Me ei osata aina olla niin tottisia. Mä en tiedä miksi silloin tällöin tuntuu, että olin sitten koiran kanssa jossain the treenaajien joukossa tai hevosen kanssa jossain the tuuppareiden joukossa, me ollaan aina ne, joille hymyillään herttaisesti ja nyöky…

Pääsiäishommeleita

Kuva
Kinderkeltuainen. Ehkäpä sieltä kuoriutuu jokin, ei sitä koskaan tiedä... Näiden myötä hauskaa pääsiäistä kaikille noidille, jotka lentävät koirat luudan kyydissä istuen! ;)

Poni-ihmisiä?

Kuva
Nyt on pakko jakaa tämä täällä, jos täällä kuitenkin on joku ponityyppikin! Koska monesti jos on hevostelija, on koirakin. Nyt vois olla koira ja tulla hevostelijaksikin. Niin ja tukea sitä nuorisotoimintaa. Niissähän se tulevaisuus on. Ois siis hyvä saada fiksuja nuoria ja auttaa niitä matkalla tänne tylsään aikuisuuteen... ;) Tää kimppa sopii kuitenkin ihan kaikille, mihinpäin maata tahansa, kaverille, vaarille, lapsille...

Ja koirajuttujakin vähän tän kuvan alla. Tara sai uuden sorsapallon (koska se pitää sorsaääntä, kuten kuulet, tai piti...) Kira oli kade, vaikka se sai oman lelun myös. Mutkun toisen lelu on AINA parempi.



SaksanPAIMENkoira

Kuva
Tätä usein mietin kun Taran touhuja katson. On sen verran kihakka että saattas kyllä hajauttaa tehokkaasti koko lauman, mutta voimakas paimennusvietti sillä noiden ponien suhteen on.
Hieno video, hienoa toimintaa. Eikä paljon ohjaaja muuten turhia karju koiralle...

Potilashuollosta päivää

Kuva
Närä ja silmätulehdus, tasapuolistahan se olla pitää. Viime viikonloppuna sunnuntaina, kun lisät paukkuu huolella, poikettiin Pet-Vetissä. Lauantai-illalla huomasin että vakkarirähmis oli taas tullut kylään. Kiran oikea silmä rähmi ja punotti. Koska eka silmätulehdus äityi vallan pahaksi ja vaati toisenkin pikaisen käynnin pikaisesta päivystyskäynnistä huolimatta, en uskalla tämän vaivan kanssa oikein arkitaksoihinkaan odotella.

Pet-Vetin nettiajanvaraus toimi kivasti ja lauantai-illalla oli aika varattuna jo huomiselle aamulle. Aamun aamupala Taralle ja Kiran kanssa menoksi. Matka sujui hyvin ja sunnuntaipäivystys vaikutti rauhalliselta. Paria kivaa ihmistä ehdittiin moikata kunnes lääkäri kutsui Kiran peremmälle. Siinä kohden Kiralle iski lääkäriahristus ja nelivetojarrarit. Entuletuonnehuoneeseen. Siellä viimeksikin olin kun silmä oli kipeä (lue lisää tästä) ja tajukin jo lähti edelliskerralla (siitä kerrasta taas voit lukea lisää tästä) Pienen maanittelun jälkeen ovi sulkeutui tak…

Hitaasti kehittyvä?

Kuva
Äiti oli kaivellut kuva-arkistoja ja lähetti tällaisen. Ensin nauratti, mut sit alkoi vähän ottaa pattiin. Että miten hidasta tää kehitys oikein voi olla kun ei vieläkään osaa sen vertaa, että ois saanut ees sitä yhtä yhteiskuntakelpoisuusarvoa noille nykyisille korvaotuksille?

Toiset vaan kehittyy hitaammin. Vai miten se oli...?

Kuvassa on Zorro ja Kääpiö. Zorrosta Kääpiö ei muista kuin että se oli hieno ja se leikki armeliaasti joskus piilosta Kääpiön kanssa. Ja että sille annettiin oma rauha, kuten jokaiselle eläimelle tulisi antaa ja taata, kääpiöistä huolimatta. Fiksut omistajat, tällä Zorro Koiruudella siis.. ;) Zorro itse taisi olla ammatiltaan vartiokoiruus.

Tuo kehittyneisyys ei sitten oo ehkä kulkenut verenperintönä, taisi Zorro-koiran omistajilla olla huomattavasti enemmän meriittejä hankkineita koiruuksia kuin kuvan kääpiöllä. :D Mutta rakkaus kyseisiin kolmiokorviin on kulkenut, verenperintönä, hyvä niin. :)

(Kiitos Äiti kuvasta! :)


Tara ja Närä

Kuva
Ketä käyttää esm. Mur-Kissin isompia lihalevyjä, niitä puolentoista-kahdenkilon? Kanamössöä, eli jauhettua broilerinlihaakohan se oli. Voi mikä jugurttitölkkiefekti!!! Ei tule pois kokonaan sieltä pussukastaan vaikka miten rutistelet, ravistelet ja ujuttelet, ei tule ei. Ei ehkä minun hermoille tehty versio.

Närä on ollut kurissa, ainakin Antepsinin avulla. Tara on piristynytkin, leikkii cheerleaderia räsyluunsa kanssa. Silloin sillä on kaikki hyvin. Se harrasti sitä aina niin pitkään, kunnes Tintti-Enkelikoiruus lähti pilvivarjeluskoiraksi. Silloin Taran innostus ko. harrastukseenkin jäi. Toisinaan kun se on oikein hyvällä mielellä, se kaivaa räsyluun esiin ja vetää näytöksen. Eilen illalla oli esityksen aika.

Lihat meni siis vaihtoon Taralle ainakin. Katsotaan mitä tapahtuu. Joskus voi kuulemma merkinvaihtokin auttaa. We'll see.

Hain aamulla banaanin, samaan aikaan kun kahvin. T ja K nukkuivat. Join kahvin kaikessa rauhassa. T ja K nukkuivat. Otin ihan hiljaa banaanin ja avasin.…

Närästääää....

Kuva
Närästys, tuo koirapalstatkin jo täyttävä ongelma. Miksi se on niin yleinen jo koirillakin? Tämä on vähän ehkä suoraoikoista laukoa näin, mutta joskus kun koirat (meidän siis) söi pelkkiä nappuja, ei närästystä ollut ollenkaan tässä määrin jos juuri ollenkaan mitä nyt liharuokinnan aikana. Jostain syystä barf- ja raakaruokaryhmät tuntuvat alvariinsa täyttyvän närästyspohdinnoista.

Niin. Se olisi kiva syyttä suoraoikoisesti nyt vaikka tätä raakaruokintaa ja siirtyä nappuihin ja olla tyytyväinen. Ehkei se kuitenkaan vaan todellisuudessa ole ihan niin.

Juuri tänään tämä aihe pistää miettimään niin että pää alkaa särkeä. Piti mennä sinne ja sitten tonne. No ei menty, ei minnekään kun tuli närästys. Kiroilevalle ystävälleni siis. Hyvin voimakas ja pitkä. Ei meinannut lääke auttaa, kätevä isäntä joutui kauppareissulle hakemaan Eila Piimän apuun. Mitäs unohti eilen ottaa, nih.

Etsijäkoiraluento, joita järjestetään kerran sadassa vuodessa, ainakin täällä lähellä, ja joka on edellytys joskus …

Harmaata ja mustaa

Kuva
Arjen sankarit, mun henkilökohtaiset psykiatrit. Kaikkea tulee ja menee, nää tekee huonostakin parempaa, aina. Mun elämä on harmaata ja mustaa ja mä oon siitä kovin kiitollinen sekä onnellinen.


Banaanirituaali

Kuva
Meillä jokaisella on jotain rituaaleja. Meillä yks on aamun banaanirituaali. Minä hiivin hakemaan banaanin jonka luulen aterioivani yksin, ennen talliinmenoa osa 2. Koirat vetävät ruokalepoja sikeästi tuhisten.

*Naps* - sanoo banaani irrotessaan nipustaan. Se sellainen jumalattoman kova ääni, tiedätte kyllä. Yleensä tämä riittää. Ellei, kuuluu toinen vähän pienempi mutta toki kova silti, *naps* kun banaani aukeaa. Siitä seuraa isojen kolmiokorvien höristys.

Sitten me kaikki aterioimme yhdessä, aamun ravitsevan banaanin. Mikään ei ole parempaa kuin jaettu ilo!


Ollaan me!

Kuva
Hengissä! Kaikenlaista olevinaan ollut ja tämä sitten tietty jäänyt. Törmäsin juuri tällaiseen virtuaalikotikoiranvahtiin, onko kukaan kokeillut? Pakko jakaa, aika hauska jos toimii, eroahdistuskoiruudelle ainakin. Tsiikaa lisää tästä

Kysely!

Ystävä ♥

Kuva
Nostetaan taas. Hyvää ystävänpäivää ♥

YSTÄVÄ...
Ystävää ei jätetä jälkeen...
 Ystävälle näytetään ja kerrotaan ne tärkeimmätkin omat jutut...
Ystävä voi olla aivan toisenlainen...
tai vain vähän erillainen.
Ystävän kanssa chillaillaan...
 leikitään piilosta...
ja riekutaan!
Joskus jutellaan kovaäänisesti...
toisinaan otetaan tirsat yhdessä.
Rakkaamalle ystävälle voi ehkä antaa pusun, tai ainakin halin!
Joka tapauksessa... Hyvä ystävä on AINA sydänystävä.  Oli ystävä sitten kaukana tai lähellä, muistoissa tai vierellä.
Hyvää Ystävänpäivää vuoden jokaiselle päivälle,
rakkaimmille karvakavereilleni sekä kaksijalkaisillekin ystävilleni!