Elämää pihan ulkopuolella

Voijee että oon ylpee! Pinkeämieli-Tarasta nimittäin! Ajatushan on ollut saada se hierojalle, mutta jos ja kun koiruus on sitä mieltä ettei oo vierailla karvoille todellakaan tulemista, mielummin ees lähellekään, ei ajatus ole ihan helppo, ainakaan noin käytännössä. Niitä hetkiä siis jolloin (yli)avointa Kira "Ihanaa, ihmisiä"-koiruutta arvostaa valtavan paljon.

Meille suositeltiin Rakkimuksen tiimoilta Turun Koirafysion Rikkilää, mutta liharuokapuolen kautta juttu ajautui jatkumoon Wirmon Vipeltäjien Johannan kanssa, joka samaisessa paikassa myös toimii hierojana. Sain älynväläyksen (todella, tiedän! Ei ihan heti uskoisi) ja sovittiin että piipahdan lihanmetsästyksellä Johannan asiakasväliaikaan, Tara mukana. Tartsan pääsisi siis vähän tutustumaan paikkoihin ja Johannaankin, joka, no ainakin ajatustasolla, tulisi viemään tätä hierontaprojektia eteenpäin.

Kun illalla kaulapanta pujotettiinkin Taran kaulaan, katsoi Kira vieressä että no nyt meni niin väärään kaulaan, "Mä oon tässä, daaaaaaaaa!?" Tarakin tuntui ajattelevan että jaahas, ompas hauskaa sovitella pantoja, kun mihinkään ees pääse. Yleensä se kun on Kira joka lähtee ja Tara jää mököttämään kotiin. Kun sitten piti lähteä ovesta pihalle, Tara vaan seisoi ovella ja ihmetteli (jota se ei kyllä ikinä tee). Joko sille tuli ajatukset viimereissusta lekurilla mieleen, "joko taas lekurille - ei... eihän?" tai sitten se todellakin ajatteli että varmaan kohta toi narunjatke vetää koko ajatuksen takaisin ja vaihtaa pannan tolle toiselle. Kunnes; "Jeeeeeeeeeeeeeeeee! Mä pääsen, mä todellakin päääääseeeen mukaan jeeeeeee! Kiiruusti autoon ettei vaan ehdi toi piippaava Kira muuttamaan sen mieltä, jeeeeeeee!"
Automatka sujui hyvin, pientä piippausta ja pyörimistä, vähitellen kuitenkin uppouduttiin tuijottamaan maisemia. Perillä huomasin että varatoimenpide-koppa ei ollutkaan autossa kuten oletin. Sovittiin Johannan kanssa että tullaan sisälle ja päästän Ärtsy-Tartsun irti,  vtp-kopan puuttumisesta huolimatta (Ihailtavaa rohkeutta hierojalta, Ärtsy-Tartsu ja irti vaan!). Ajattelin että parempi kun ei sen tarvi aatella että tuota narunjatkettakin pitää puolustaa ja itteänsä siinä samalla, vähän enemmänkin ehkä. Alkuun piti vähän keesi pystyssä haukkua, sitten kierreltiin ympäri tilaa, tultiin tsiikaamaan vieras, jonka vieressä narunjatke vaan istuskeli ja höpisi, vähän haukuttiin ja sitten pitikin jo hakea geelari, joka tietysti tuli mukaan. Välillä vähän piti tulla nuolemaan narunjatkeen naamaa ja koittaa istua syliin, sitten oli taas tutkailukierroksen aika ja pieni vilkuilu että vieras kaksijalkainen istui omalla paikallaan. Sitten se mokoma uskalsi siirtyä toiseenkin paikkaan istumaan, se oli vähän sellainen juttu Taran mielestä, että koska vapaa käskyä ei oltu annettu, piti vähän muistuttaa ettei moinen sopisi. Kun tämä kaksijalkainen hetkenpäästä siirtyi omaan huoneeseen, poispäin, uteliaisuus voitti ja piti hipsiä perässä tsiigaamaan että minnes se nyt... Jännä että sillä oli myöskin samoja karkkeja, mitä kotonakin, kyllähän ne piti käydä kurottelemassa parempiin kuonoihin, kun kerran tarjottiin.

Loistavaa! Olin oikein tyytyväinen ja ylpeä, odotin paljon pahempaa kirometeliä. Siitä sitten hyvillä mielin autoon takaisin, lihasaalis mukaan ja kotiin. Paluumatkalla jo vähän väsytti, kunnes tultiin paikalliselle kynnöspeltotielle ja Tara huomautti tuijottamalla närkästyneesti taustapeilistä että vois ees yrittää ajaa ajaa tasaisemmin.

Kotona Kira oli alkuunsa vähän piippaillut perään mutta tyytynyt sitten ottamaan nokoset. Tekee hyvää sillekin, ihan liian harvoin on joutunut olemaan ainoana vahtipäälikkönä kotona. On jo kuitenkin sen ikäinen että voi senkin homman jo ottaa tassuihinsa. Tara uppoutui omiin ajatuksiinsa ja nukahti varmasti sille jännän reissun päätteeksi melko pian. Iltatalliin vieteri oli taas ladattu kuitenkin omaan tyypilliseen, Taramaiseen tapaan ja kissojen iltapaimennus suoritettiin normaaliin tapaan.

Mutta oon niin ylpeä, hieno Tara! Ilmeisesti olemme myös tervetulleita jatkossakin ko. paikkaan, koska Johanna tuumasi että mikäli tällaisia asiakasvälitunteja tulee, ollaan tervetulleita ottamaan näitä pinkeän mielen avarrushetkiä jatkossakin. Tähän tarjoukseen tartumme enemmän kuin mielellämme! Iso kiitos Johannalle, uskon että tämä on iso juttu Taralle ja se tarvii juuri nyt tätä, sekä sitä hierontaa, ehkä fyssariakin tulevaisuudessa, muttei nyt mennä asioiden edelle, hiljaa hyvä tulee!


Täälä mää istun...

Mä, narunjatke siis. Vaikkei pitäis. Pitäis olla The Kentällä. Ties mitenmones kerta, kolmas jo kaiketi kun ei olla kentällä. Oiskohan fiksua jos joku fiksu haluais ottaa noi hevoset pariksi vuodeksi ja me vaan täällä koirailtais? Löytyiskö sellaisia fiksuja? Ei kai, ei fiksuilla ole hevosia. Eikä mun oo pitänyt täällä puhua hevosista. Nyt vaan on pakko, avautua.

Yksi noista kaviokkaista vammautui, diagnosoitiin jänne- ja hankkarivammaa. 6-8vkoa lepoa ja hoitoa ja kontrolliin, ja vei mun kahden kuukauden palkan. Eläinlääkäri lohdutti että ehkä ½vuoden päästä normi käyttökunnossa. Tuleeko koirille tällaisia? Puolenvuoden taukoja? Tulee kai. Ei oo ihan hirveen hyvää tuuria ollut noiden kaviokkaiden kanssa, tuntuu että harmaita hiuksia vaan teettävät.

Onko teillä hevosia tai onko ollut, että ootte niinkuin tulleet järkiinne? Tai heilutteko puolirajoilla, harrastelette etäisesti?
Nää kaks, Kira ja Viggo on kavereita, olleet alusta asti. En tiedä miksi. Ei ne muut oikein oo... 

Aamulenkki

Koska kukaan ei tullut hehkuttamaan verkko-BOTin tehoa, päädyttiin pysymään ulkotoppiksessa. Pähkäilin siis kovasti sen ja ulkotakin välillä, sisällä öisin kevyt verkkisbäkkäri ois voinut olla hyvä, mutta toisaalta ulkona, nyt jo viileessä (kylmässä!), 0-100km/h siirtyvällä koiralla lihasten kannalta tuollainen ylimääräinen lihaslämmitysapukaan ei varmaan huono ole. (Klikkaamalla kuvaa saat ne suuremmaksi)

Tara oli takin kanssa heti sinut, ehkä yksi koko pienempi olisi voinut olla parempi, näin saman peikon tämän kanssa kuin usein hevosilla loimissaan, etulapojen kinnaus, reilu kaula-aukko, mutta jos pienempi sitten kuitenkin ois käynyt pieneksi, päätettiin jäädä tähän ja säädellä etu ja niskasäädöillä sopivammaksi. 


Kira tais ihmetellä enemmän kuin takillinen, ehkä takillinen muisti takin menneisyydestä... Vaan nopeestipa koko takki aamulenkin menossa unohtui. Tarassa tuntuu olevan jonkinsortin vinttikoiran tai täysverisen kiitolaukkahevosen vikaa, se heittää helposti aina vielä pykälän pari lisää, kun Kira alkaa yrittää ohi.

...

Aamulenkkiin kuuluu myös päivän pallohaku laitumelta. Molemmat maahan, suu tyhjäksi esineistä, yksi pallo seläntaa ja yksi viskataan pellolle heinikkoon jaaaa ETSI! Molemmat sinkoo pellolle etsimään kovalla tohinalla. Kun jompikumpi löytää, tullaan molemmat lujaa vaihtopallon luo ja toinen, palloton, yleensä saa sitten sen löydetyn, vaihtopallon korvikkeen. Tätä tehdään jonkunkerran ja sitten matka jatkuu...

Pikku-Kira


Tainnut tää olla täällä ennenkin mutta oli pakko. Tästä on kutakuinkin vuosi. Kännyllä kuvattu, laatu on surkea mutta pieni kolmiokorva korvatkoon sen.  

Viittasankari

Hilijasta on! Se johtuu siitä, että sain The Supervisorilta mielenkiintoisen kirjan lainaan. Sitä on siis luettu kun piru raamattua... Eikun... No aika paljon. Toisaalta myös aika vähän. Usein käy niin että otan opuksen iltasella esille ja valmistaudun vastaanottamaan aimo annoksen tietotaitoa, mutta 15min. jälkeen näen tekstin enää puolittain ja 20minuu..ti...nZzzz... zzzZ...

Koirahieronta -käytännön opas hierontaan ja venyttelyyn. Hyvänoloinen kirja antamaan perustietoa ko. asiasta, tekemään itsekin pientä rentouttavaa hyvääoloa. Anoin jo kerran jatkolaina-aikaa, nyt on viikko aikaa lukea, muuallakin kuin unimaailmassa.
Tähän liittyen on myös käyty jo keskusteluita hierojalle pääsystä ja testattu Tintin vanhaa Back On Track ulkomanttelia. Härö-Tara ei ollut minänsäkään uudesta rotsistaan. Ei tuntunut sen pinkeämmälle kai, kun oma nahkarotsikaan. Viitta lepattaen se on kiitänyt pitkin peltoja. Tarkoitus on kuitenkin hankkia verkkoversio. En usko että Tartzan tarvitsee niinkään ulos manttelia, mutta voisi nyt talvella (vanha talo - jokainen vanhantalon asukki tietää, mitä vanhassa talossa talvella tapahtuu) pitää yöjumpperinaan verkkoversiota. Mielenkiintoista olisi nähdä, minkälainen, olisiko minkäänlaistakaan apua siitä sitten. Toistaiseksi vannon BOTien nimeen, oman ja hevoskäyttökohtaisten kokemuksien perusteella.

Pientä kevyttä kotihierontaa on myös harjoiteltu, vaan eipä se koskaan ole ollut ongelma. Ei Taran kanssa kotona ole mikään ongelma, ainakaan pääsääntöisesti. Se nukahtaa kahdessa sekunnissa kun sitä hieroo. Selkeästi siis nauttii siitä, lähes tajuttomuustilaan asti. Olen varma että jos Taralla olisi omaa rahaa ja vähän enemmän avarakatseisuutta, olisi se jo aikaa sitten käynyt säännöllisesti hierojalla. Siispä olen päättänyt toteuttaa sen aikomukset ja haaveet. Toivottavasti joku hieroja on myös samaa mieltä.

Kira ei jaksa hierontoihin vielä keskittyä, sen mielestä on paljon kivampaa opetella vaikka temppuja. Meillä on taas uusi temppu The Visorille esitettäväksi. Hän on varmasti innoissaan ja haltioissaan kun uuden osaamisemme esitämme. Siis ne temputhan se on pääasia, eikä tottiskotiläksyjuttujen reenaaminen... Vai miten se nyt oli... ?

Eniveis, onko kellään kokemusta tuosta verkkiksestä? Onko siitä mihkään?

Keltsille tilaa!

Vajaa vuosi sitten täälläkin höpötettiin aiheesta, nyt se on otettu uudelleen esiin blogeissa ja mediassakin. Keltaisella nauhalla merkitty koira tarvitsee tilaa.

Toisaalta sopii miettiä, miksi lähtökohtaisesti edes tarvitaan tällaista? Eikös pitäisi olla itsestään selvyys ettei vieraiden koirien lähelle mennä? Ei taida olla. Valitettavan paljon kaupungissa näkee, miten koiria pidetään pitkällä remmillä, niin että ne pääsevät vastaantulevan koiran tai ihmisen luo. Melkoisen itsekästä ja lyhytnäköistä toimintaa ko. koirien omistajilta. Tulis muistaa ettei kaikki ihmisetkään pidä koirista, syystä tai toisesta.

Ja kun päästetään se meidän fifi tällaisen ihmisen jalkoihin pyörimään, saattaa napsahdella siellä yläkerrassa. Aika paljon on nyt mediassa ollut näistä mielenvajaista myrkkypalojenkin levittäjistä myös... Kunpa ihmiset vaan joskus oppisivat ymmärtämään että harvoihin asioihin se koira lopulta on syypää, kyllä se pääsääntöisesti on se narunjatke.

Jokatapauksessa; Annetaan edes keltaisille tilaa, jaa alla olevaa kuvaa vaikka blogissasi tai kotisivuilla, fasebuukissa, missä ikinä keksit, tai printtaa vaikka kerhotilojen seinälle tästä isompi flyer.

Tällaistakohan on odotettavissa...



Mä niin tunnistan molemmat tuolta. Tara on se tumma, joka pakittelee ohjaajan eteen. Kira on se henkilöryhmässä kaikkia iloisesti moikkaava... Team Hattaraa ja Sirkushuveja! (Niin ja narunjatke, se on se joka heittää sen pulikan taivaisiin...;)

Suuri koirien ruokintakysely

Moni teistä on jo ehkä tämän bongannutkin, mutta ne ketkä ei, tekemistä viikonlopuksi (sen verran pitkä kysely!).

"Blogissa ollaan matkalla kohti tutkittua tietoa raakaravinnon vaikutuksesta koirien terveyteen.
Osallistu myös ruokintakyselyyn, koska osallistumalla voit tehdä osasi koirien hyvinvoinnin edistämiseksi jatkossakin. Kyselyn avulla tutkitaan koirien ravinnon ja elinympäristön suhteita ja sen toteuttaa Helsingin yliopiston pieneläinlääketieteen osasto." *Linkki*

Vuosi on täyttynyt

"En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa"

158_DJ Aligator Feat. Heidi Degn - Shine 2009 (Radio Edit) by WwW.LanzaMp3.CoM on Grooveshark

"You have the bravest heart I've ever known
You have the stronguest will I've seen
With every step you take you touch my soul
With every breath you will succeed
The soul of an angel
Touched from above
Your spirit is shining
Surrounded by Love
"

Etsintäkuulutus!

Kadonnut pallo metsienkeskeltä.
Noin 3 viikkoa sitten pihamaalta on pyörinyt kadotukseen Geelari II. Oikealla kuvassa Kira ja Geelari II, muutamia viikkoja ennen kadotusta.

Tuntomerkit; Väritykseltään kirkkaanvihreä, pyöreä, pituutta noin 8,5cm, vähän tahmainen ja sillä on mukanaan vähän jo rähjäinen harmaanmusta grippinauhanpätkä. Geelari II oli kadotessaan hyvässä kunnossa ja pomppivainen.

Tapaukseen saattaa liittyä heijastintakissa liikkuva, pieni, vaalea ja kovaääninen minityyppi, joka yllätettiin vierailemasta pihallamme muutamia iltoja sitten. Poistui paikalta hyvin kiireisesti, tullessaan huomatuksi.

Kuvan koira ei liity tapaukseen.
Kaipaamme kovasti Geelari II:sta, varsinkin kaksoissisaruksensa, joka joutuu nyt toimimaan molempien edestä. Geelari II:sta on etsitty kovasti koirien ja ihmisten voimin, tuloksetta. Pienikin havainto on siis tärkeä. Toivomme että Geelari II löytyisi pian. Ilmoitathan havainnoistasi, vaikka tähän alle, tai halutessasi suoraan Geelari I:lle, Taralle ja Kiralle tuosta vasemmasta reunasta, T:n ja K:n faniposti. Tuloksiin vievän vihjeen antajalle luvassa märkä, kuolainen Kirapusu.
Saa jakaa mut ei oo pakko.

En ole poissa...

Taas yksi niistä päivistä, raskaista ja pelätyistä. Ei onneksi meillä, mutta muualla. Päivistä joiden tietää olevan edessä, mutta joita ei h...