Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

Hoooouuuwll....

Kuva
Brrhh.. Kylläpä pitkästä aikaa selkäpiitä kipristeli, kun olin jo hakenut hepat sisälle ja päästin koirat pihalle tallista siksi hetkeksi, että nappasin ponit toisesta päädystä sisälle. Sitten taas toiseen päähän avaamaan sisäpihanpuolimaista ovea, jossa Tara jo jonotteli ja Kira vähän taakseenpälyillen ravasi nopsaan myös paikalle.

Sitten samanaikaisesti kuului taas niitä karmivia ääniä, varmasti ovat kettuja tai jotain muita metsänönninkäisiä, mutta tällä kertaa niiden perään kuului parikin haikeaa ulvontaa... Ihan erillaista, mitä ennen. Linnunteitse varmaan kilsan-parin päässä asustelee koiruuksia jotka uloilee aina silloin tällöin, myöhäänkin illalla, mutta tämä oli oli jostain muualta peräisin.

Tehtiin iltatalli loppuun ja lähdettiin sisälle. Molemmat koirat tähyili ja kuunteli tiellepäin, jotain nekin kuunteli ja haisteli. Koska hevoset oli kuitenkin aika tyynellä mielentilalla tarhoista haettaessa, en sen enempiä asiaa aio pohtia. Sitäpaitsi nythän on Pääsiäinen eikä Halloween.

Toimii!

Kuva
Nivelravinteet. Ja markkinoilta löytyy, joka lähtöön. Oli siinä pähkäilemistä kun ekan kerran niiden parissa pähkäilin. Se oli Enkeli-Tiinan aikaan, joskus Tiinan ollessa 10 vuotta.

Se alkoi nuolla toista etujalkaansa, rannetta, vähitellen enemmän ja enemmän. Joskus myös vähän onnahteli, toisinaan ei. Nopsaan toinenkin jalka, samaisesta kohdasta. Joku tuumasi että jos on stressiperäistä, ei, ei Tiina stressannut mistään ja kun kerran joskus onnahtelikin. Minä taas vakiintuneena maailmanlopun kuvittelijana sain mieleeni jo kauhuskenaariot, vähintään luusyövästä. Sen ajatuksen jälkeen paluuta mielenrauhaan ei ollut joten aika kuviin varattiin.

Nivelrikkoa, ei maailmanloppua. Tohtori tuumasi että tuskin kuvissa näkyvä vaiva tule olemaan se vaiva johon tämä mummokoiruus kaatuu. Sen verran lievältä näytti. Lieväkin tietysti särkee ja kolottaa joten hoidoksi määrättiin aluksi jokin hyvä nivelravinne ja kaikki nollasta sataan kiihdytykset ja erityisesti sadasta nollaan jarrutukset kiellettii…

Kira vs. Rappuset, 1-1

Kuva
Wo-Hoo! Nyt saa vähän tuulettaa! Eilen kun oltiin cityrehveillä Eppu The Bodyguardin kanssa, rappuset, ne omituiset kulkemista hankaloittavat keksinnöt, sujui alaspäin ihan tosta vaan! Epun häntähinauksessa tosin hyvinkin pitkälti oltiin mutta silti! Ylöspäin kiipeillessä aavistus pientä epäröintiä oli mutta hienosti sekin hanskattiin, Epussa on selkeästi suurta vetovoimaa!

Nuoriherra Eppuherra on kyllä mainio vetomies, se lunkisti handlaa kaiken, ei ressaa, hermoile eikä häslää, menee vaan cuulisti kohti uusia seikkailuja. Aivan verraton esimerkkikoiruus kaupunkielämää maalaismimmille esittelemään. (Ja okei, annettakoon nyt muutama pointsi myös Epun ihmiselle. ;) On nimittäin helppoa mennä ja olla, kun tietää että ihmisellä on homma ja erityisesti se oma koira, hanskassa. Kaikki jotka tietää, tietää mitä tarkoitan.)

Ja koska rappuset oli sitten pitkälti melko pikkujuttu, riitti kaksijalkaisille enemmän huomiota, olisi ollut oikein mukava Kiran mielestä vähän kysellä kuulumisia ja no…

Kuvina

Kuva
Parin päivän takaista talvipäivää kolmiokorvien elämästä. Tara esittelee Amille laukkapiruettia ja Amia ei vois vähempää kiinnostaa, sekös Taraa harmittaa. Kira kuulostelee kinoksen takana ensin salaa ja sitten ihan avoimesti. Päivän vahtivuorot myös hoidetaan, omalla vuorollaan ja päiväpuuhien jälkeen vähän maistellaan miltä koiranjalka maistuu, ei niin hyvältä joten Kira tyytyy pulikkaan ja Tara toteaa huh huh... Sitten voikin jo nukahtaa, tassuhien tuoksuihin. :)

Manipuloitsijat

Kuva
Piti avautua ihan reilumman kaavan mukaan tänne menetyksen draamastani, kirjoitin jo pitkät jorinat mutta ehkä aika teki taas tehtävänsä ja draamakruununi meni jo kaappiin, seuravaa kertaa odottamaan.

Mutta mitä siis tapahtui, no; Eilen illalla, viikon totutteluajan jälkeen, nuori tulevaisuuden toivo hyppäsi MUN tuuninkikaaraani, MUN paikalle ja ajeli lipuvasti pois. Kyllä, kyllä se kirpaisi. Olihan sillä nimikin. Uskollinen, upea, rakkaudella pidetty ja laitettu, viha-rakkaussuhteessa eletty myrkynvihreänkultahippuinen kaarani Räyhä löysi uuden kodin vaikkei edes myyntiin vielä ehtinyt. Mä niin ajattelin että tää on MUN auto mummoikään asti. Automaattikin kun kerran oli. No Kira ja Räyhä ei vaan tulleet juttuun. Räyhä ei oikein tykännyt olla koirankuljettimena ja Kira ei tykännyt Räyhän takapenkistä. Paha paikka mutta minkäs teet.

Elli Elegance siis saapui, Siitä Kira ja Tara tykkäsi heti (Jengipetturit!) ja Elli koirista. Räyhä sai pois koiravaatteensa ja stailattiin vielä viimeise…

Äly ja Väläys

Kuva
Voi todellakin, nyt illalla, iltatalliin mennessä oikein sarjakuvana näin, miten tyhmyys tiivistyy. Ensin Tara oli talon kulmalla, ihmettelin että mitäs siellä nyt... Sitten Kirakin oli jo siellä ja seuraavaksi jonkinsortin hulabaloo, kunnes näin kissan joka pomppasi koirien keskeltä ilmaan ja pinkoi talon alle piiloon. Siinä vaiheessa ärähdin ja pidin pienet puhuttelut molemmille koirille lähikatse-etäisyydeltä, mikä taas olikaan soveliasta ja mikä ei. Pienempiä ja heikompia ei ainakaan kiusata, RÄYH!

Kyllä oli muuten koiradaamit asennossa iltatallia tekemässä, vaan kuitenkin molempien piti kerran vielä käydä seläntakana vähän tökkimässä kissoja, ikäänkuin että et varmasti kissaotus voittanut tätä erää... Rane, hiirien kauhu taas huokua hyristeli tyytyväisyyttä saadessaan koirat ojennukseen, käyttämällä nerokkaaseen kissamaiseen tapaan ihmistä välikätenä.

Huvittavaa on myös se, miten eritavoin nämä kaksi  koiruutta suhtautuvat puhutteluun. Tara on niiiiin nolo ja anteeksipyytelevä, l…

Priima-Donna

Kuva
Noniin, vihdoin juttua Hyvien uutisten - päivästä! Edellisaamulla tähän aikaan vielä vähän jänskätti, nyt on hyvä fiilis!

Maanantai aamupäivällä hypättiin Kiran kanssa dogibiiliin ja suunnattiin kohti eläinlääkäriä, välikuviin. Pohdin pitkään, välikuvataanko, varsinkin kun syytä huoleen ei juuri pitänyt edes olla. Eläinlääkärikin kyseli että onko jotain oireita, kun välikuvat haluan. Ei ole ollut, paitsi se vasemman tj:n keventely treeneissä, silloin joskus. Lieväähän se, parin päivän kuluttua ainakaan oma silmä ei erottanut enää mitään. Silti se jäi pieneksi peikoksi olkapäälle istumaan ja ajattelin että mielenrauhan takia varmistellaan, sekin peikonpoika alas.

Kira-ressu oli ollut paastolla edellisiltapalan jälkeen ja aamulla, vähän ennen lähtöä sanoi YÄK. Jo siis ennen autoa. Autossakin tuli yäkkä. Laitan nämä paaston piikkiin, Tarahan on tyhjänvatsan-yäkkäilijä, jolle kaksi ruokakertaa tuntuu olevan liian vähän. Eläinlääkäri tuumasi siitä että heitä jotain raksuja ruokailujen väli…

Väliaika...

Kuva
Voihan lumipyrytys! Sellainen keli tällä kertaa treeneihin mennessä ja pois tullessa. Selvittiin dogimobilen avulla kuitenkin eikä tullut hei yäkkääkään! Väsy sensijaan tuli, molemmille. Treenit meni hyvin joten nyt voi hyvillä mielin mennä myös nukkumaan. Huomenna se postaus kuvauskeikasta, vihdoin ja viimein. Sainpa tänään myös hoidettua erään toisen, piiiitkään roikkuneen asian. :)

Wo-Hooo!

Oikein hyvältä näyttää, kaikinpuolin, sanoi eläinlääkäri joka Kiran välikuvia katseli. Mahtavaa! 

Epävirallisia juttujahan nämä, mutta tuumasi että B:n tai jopa A:n lonkat ja nollan kyynärät! Mahtavaa, mahtavaa ja mahtavaa! Oletushan toki oli että näin, mutta kun eihän sitä koskaan tiedä, jos kuitenkin... Onneksi ei kuitenkaan! Wolf Magic-pentue on tehty äärettömän huolella ja sen kyllä huomaa.

Potilas tuhistelee krapulaansa pois, ressukka. Jatkan vielä illalla, mutta pakko oli heti tulla hehkuttamaan miten täpinöissä ja onnellisena täällä ollaan, ainakin kaikki muut kuin krapulainen Kira-parka.. :)

Huomenna...

Kuva
... on jännä päivä. Huomenna mennään Kiran kanssa välikuviin. Priimahan se on, kuinkas muuten. Silti jännittää. Mitä jos... No, sen takia mennäänkin, että jos kuitenkin ja sitten voi tietysti tehdä jotain, auttaa että ongelmia ei tule tulevaisuudessa. Silti vähän jännittää.

Pahin painajaiseni taitaisi nyt just olla se, että jommalle kummalle tulisi jotain, jotain ikää lyhentävää. Toiseksi pahin se, että ne eivät yhtäkkiä tulisi enää toimeen keskenään. Kolmanneksi pahin että sattuisi jotain. Vaan se ei pelaa joka pelkää. Eihän se auta kun elellä eteenpäin ja toivoa terveyttä, pitkää ja yhteistä matkaa. Se on se kaikkein tärkein asia.

Tänään ensimmäistä kertaa Kira sanoi vastalauseita kun joutui omaan huoneeseen, koiraportin taa lähteissämme anoppilaan piipahtamaan illalla. Ei ole koskaan ennen sanonut mitään. Nyt sanoi piiiiip piiiiiip pip pip piiiiiip...

Pitäkäähän meille peukkuja huomiselle. Toivotaan ettei niitä tarvita ja kaikki on kuten pitääkin ja eiköhän olekin mutta ei ne peuku…

Caravaani kulkee!

Kuva
Nyt juttua pukkais kaikesta. Nivelravinteista, treeneistä, autosta, kaulapannoista, autosta, hienosta ilmasta, Kirasta, Tarasta, autosta, tulevasta maanantaista... Mistähän sitä aloittaisi ettei vallan tulisi sekametelisoppaa?

No siitä autosta. Ihan lyhyesti, ainakin yritän. The Auto alias koirankuljetin on siis saapunut. Jeeeeee! Tämä on nyt kyllä niin pitkälti autohöpinää, eli jos ei kiinnosta, palaa vasta seuraavaan, joka on jokin noista yllämainituista aiheista, mutta nyt autoon, joka siis saapui 3.3.13. klo. 23.

Sain mittavan tilanneraportin ja tiedotuksen asian tiimoilta, kuljettimen noutajalta, vielä ennen omien päälyhtyjen sammumista. Siltikään en oikein sisäistänyt edelleenkään asiaa että nyt oli se oikea The Koira-auto! (Näin jopa painajaisia auton hakumatkaa edeltävänä yönä, se olikin tosin moottoripyörä jota olin ostamassa ja aivan liian iso, mitä en tietenkään tiennyt. Kaupat oli jo sovittu ja kun näin pyörän, olin kauhuissani etten sillä koskaan voisi ajaa... En t…