Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Vuonna 2013:sta

Kuva
Tuli täyteen vuosi ilman Tiinaa. Se tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Tuli vuosi täyteen myös Kiran kanssa ja siihen mahtuikin paljon paljon uutta ja jännää.

Vuonn 2013:sta vihdoin ihka aito ja kunnollinen koirabiili saapui. Tätä Kirakin arvosti ja hihitellen huiskutti häntäänsä Narunjatkeen rakkaalle, vanhalle superkaaralle. Ne (Kira ja Räyhä) eivät koskaan tykästyneet toisiinsa. Kätevä Isäntä loihti koirabiiliin koiraveräjän, josta olen ikikiitollinen, ja jolla hän lunastaa tämän vuoden Mahtavin teko - maininnan! Viha-rakkaussuhde jatkuu koirabiilinkin kanssa, monia työtunteja Kätevä Isännän huollossa, mutta myös urheasti se on kuljettanut kuljettajaansa ja koiruuksia pitkin ylä- että alamäkiä. Toivotaan että liitto jatkuu näin myös tuleviin vuosiin. Vuoden koirabiili maininta siis sille, vaikka se Räyhäni syrjäyttikin.

Löysimme tiemme monien polkujen jälkeen The Kentälle. Tästä vuoden maininta menee Team Rakkimukselle, josta lisää jäljempänä. Tutustuttiin barffaukseen ja vaikkei ihan …

Lyhyesti;

Kuva
Kira voi hyvin! *Huh* (Se ei ole syönyt kanaa, riisiä ja JUUSTORAASTETTA, kuten olen ehkä muutamalle tainnut mainita. Juustoraaste ja raejuusto, no onhan ne nyt hyvin samantapaisia ja on aivan luonnollista että ne saattaa myös mennä vähän sekaisin...!? ;)Vuosi vaihtuu uuteen, pieni kooste menneeseen on kai paikallaan täälläkin kun muillakin. Tulossa.Vuodenvaihde tuo erinäisiä haasteita. Eläimillä sietokykynsä kanssa ja Narunjatkeella ihmisten ymmärtämisen kanssa. Taas.Ilotulitteiden käyttöaikaa lyhennetään meluhaittojen vähentämiseksi. Ilotulitteiden ampumisen saa aloittaa entiseen tapaan uudenvuoden aattona aikaisintaan klo 18. Päättymisaikaa lyhennetään neljällä tunnilla eli ilotulitteiden ampumisen tulee päättyä klo 2 uudenvuodenyönä, kun vanhan lain mukaan ampuminen oli sallittua klo 6:een saakka.
Miten em. lause on niin vaikea ymmärtää? Uudenvuoden aatto on 31.12. ja klo. 18. on silloin kun viisari on 12:sta ja 6:sen päällä? Ilotulitteiden ampumisen tulee päättyä, eli loppua klo …

Karu karumpi arki

Kuva
Piti kirjoittaa koirien joulusta ja joulunjälkeisestä elämästä, mutta sitten ehti tulla karu karumpi arki, perjantai.

Torstai-perjantai välisenä yönä heräsin muutamaan otteeseen vahtipöhinään. Kurkin ikkunoista enkä nähnyt mitään muuta kuin pimeyttä ja sankkaa sumua. Kolmannella kerralla vastasin pöhinöihin että nyt nukkumaan, siellä mitään ole (peitonalla täristen, mutta ei kerrota siitä koirille).

Aamulla se sitten iski, pöhinä ei ehkä ollutkaan vahtipöhinää vaan Kiran uudenlainen tapa pyytää ulos...

*Ja nyt seuraa sitten ilmainen vinkki; Jos parhaillaan syöt aamupalaa tai mitä tahansa palaa, jatka lukemista myöhemmin*


Mattoa oli käytetty weeceenä, hyvin kiireellisille tarpeille. Tästä se alkoi, loputtoman pitkän perjantaipäivän arki, alkaen aamuseiskasta, päättyen epämääräiseen uneen, yökolmelta. *Haukoitus*

Kira kävi muutaman kerran päästelemässä roiskaisuja paineella ulos ja toisestakin päästä tuppasi jonkinajan päästä pukkaamaan laattaa pihalle. Tarakin kävi YÄK-käämässä ja ajat…

Toiveita, ihmeitä ja järkkyäkin

Kuva
Joulunaika on ihmeiden ja toiveiden aikaa...  Toivo sinäkin mitä blogista haluaisit lukea, klikkaamalla sopivaa palluraa, tosta oikealta, kalenterin alta. Rohkeasti vaan, ei jää mitään tassunjälkiä siitä mihinkään...
Tai voit tähän kommentoidakin, jos sopivaa palluraa ei löytynyt.

PS. Putsattiin äsken korvia. Nykyään aika harvoin, töhniminen kun on loppunut sitten sen, kun naudasta ja vehnästä luovuttiin. Taran kanssahan meinasi olla ihan tuskaa jo sitä ennen, korvien yöllisestä plätinästä kirjoitin joskus täällä. Onneks ei enää ole tuollaista. Mut joskus on pakko. Menin hakemaan tänään joululahjaleluja. Tulin takaisin korvanpuhdistusaineen kanssa. Ei leluja. Myyjäkin totesi että jo on ankea joulu sun koirillasi, saa vaan korvanpuhdistusainetta... En tiedä miten siinä niin kävikin, mutta onneks vielä ehtii, jos noi on vaan kiltisti...

Mutta takaisin siihen korvienputsaukseen. Se on kirosana koirille, molemmat inhoaa sitä kuin ruttoa. En ihmettele, eihän se varmaan kivaa ole, inhoaisi…

Pelastusoperaatio

Kuva
Parin päivän takainen aamulenkki sisälsi
hurjan jännittävän käänteen, kun Geelari III
meinasi joutua teille tietämättömille, virtojen
vietäväksi. Onneksi ojakoivu otti kopin ja
pysäytti jo hurjalta näyttäneen tilanteen.

Narunjatke joutui pelastustehtäviin, koira-
partion pidätellessä henkeään, tiiviisti tapahtuman kulkua seuraten. Varsinkin Kira oli huolissaan.

Onneksi operaatio Geelari III:sen pelastus päättyi
onnellisesti ja pallero saatiin taas turvallisesti &
tiukasti Kiran kitaan. Huh huh...

(Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta.)

Surviver Game

Myrskyn jälkeistä elämää, joulukalenterin luukkuja paukutellessa. Sekin tökki joutuessaan Rva Myrskyn pauloihin, sähköjen ollessa jonkinaikaa poissa. Torstai-perjantai yönä oli kaamea myrsky, varmasti ainakin osa teistä myös sen ohimennen huomasi. Tällä kertaa myös täällä asuvat koirat oli samaa mieltä, erityisesti Tara. Se oli vähän yllättävää koska Tara ei ole pelännyt ennen mitään luonnonjuttuja, ukkosia, tuulia tms. Sinä yönä oli toisin.

En itsekään saanut unta kun tuuli repi ja riepoi. Joskus alkuyöllä meni sähköt. Talo nitisi ja kitisi antaessa tiukkaa vastusta rajusti puskevalle tuulelle. Kovaa kohinaa, rapinaa, ryminää, puhinaa, kolinaa... Sitten alkoi kuulua huolestunut pieni piippaus. Tara. Eikun ylös sängystä ja tilannetta tarkastamaan. Oliko jotain jo lentänyt jonnekin, josta Tara halusi ilmoittaa.

Ei, se halusi ulos. Ulos?! Tuonne myrskyyn?! Eihän tuonne ulos nyt kukaan voi mennä tai haluta?!! Joo, ulos se halusi, eikä siinä muu auttanut kun ulos koiruus päästää. Ilmeises…

Sakemania

Kuva
Tuossa, jo kauan aikaa sitten heitettiin niin vaikea plokaustoive, siis todella niin vaikea ja laaja, että sen ulossaanti on kestänyt  n ä i n  kauan (pahoittelut tästä toiveen esittäjälle ja haasteellisuudesta huolimatta kiitos postaustoiveesta, onhan niitä kiva saada, saa laittaa muutkin, vinkvink!).

Toive oli kirjoittaa ajatuksia sakemannien jalostuksesta, koulutuksesta ja muutenkin itse rodusta. (Kirjoittakaa toki muutkin sakumaanikot, voin sitten linkata niitä tänne, tulisi laajempaa näkökantaa samalla)

Ensimmäinen ajatus oli, etten minä, Noviisi-Narunjatke, voi siitä edes kirjoittaa. Onhan rodusta paljon ajatuksia päänsisällä, mutta niiden olisi ehkä hyvä siellä vaan pysyäkin.

Ihan ihkaomia sakemanneja vasta kolme ja kaiken kruunaa vielä se, että koirat ovat olleet niitä niin sanottuja kotikoiria. No ehkä Kira on sitten se oikea harrastesaku. Kiran kanssa on vähän ihan tavoitteellisesti opiskeltukin. Ettäs millä ihmeen kokemuksella tässä sitten ajatuksiani aihealueesta jakais…

Topi ja Tessu

Ystävät rikkovat rajoja, jälleen. Tinni ja Sniffer - tämän vuosituhannen todellinen Topi ja Tessu. Erikoinen, hieno tarina. Klikkaa vitosluukku auki ja lue & katso kuvat kokonaisuudessaan linkin kautta.

"If only humans could all be as kind and accepting as this pair."

4 luukku

4 luukku on avattavissa ja siellä on jotain pientä ja pehmoista. Ei, ei villasukat. Avaa luukku ja katso.

Lisäksi pienenä keskellä viikkoa kevennyksenä tällainen hauska kirjoitus netin syövereistä, kyllä me koiramimmit sitten ollaan hankalia.

"1.Susikoiranaiset mennä jolkottavat kadulla pitkällä ja ryhdikkäällä askeleella urheiluasussaan ja ketjun päässä usein parikin koiraa. Leuka on ylhäällä, vartalo kuosissa ja naama on yrmeä. Susikoiranaiset pitävät reippaasta toiminnasta.

Tasaisin väliajoin kadulla kuuluu äänekäs karjaisu: "TÄNNE NÄIN, KARPAASI! EI SINNE!".  Sieluni silmin voin kuvitella suhteen susikoiranaisen naisen kanssa: sama huuto jatkuu parisuhteessakin. Jos nössö eksyy suhteeseen susikoiranaisen kanssa, nainen yrittää joko alistaa miehen lauman jäseneksi tai kaivaa hänestä ulos kaipaamansa lauman johtajan."

Mihin kategoriaan sinä kuulut, itse ehkä tuohon 3 ryhmään, ainakin jos Kätevä Isännältä kysytään...;) Lue juttu; Koiranaiset epäilyttävät

::Edit:: Ooo…

The Joulukalenteri!

Kuva
No nyt meilläkin on oma joulukalenteri! Tossa oikealla palkissa, toimiiko se? Ei nyt kovin kaksinen, mut se onkin meidän eka! Jos toivomuksia luukkujen taa on, saa esittää!

Joulukuu?

Mut eihän täällä oo ees lunta? Oskari on ainoa joka on saapunut huudeille ja sai kolmiokorvienkin (saatika narunjatkeen; Aivan hermoraunio, myräkät ei oikeen ole suosikkijuttuja...) mielenrauhaa järkytettyä puskemalla ulko-ovea vasten ja saaden ulko-oven (tai tiivisteiden) pitämään hassua, melko spookia ääntä. "Kuka kumma sieltä oikein meinaa tulla?!!?" -molemmat rynnisti ovelle isosti kysymään. Eivät uskoneet kun sanoin että se on tuuli. Pitivät vähän aikaa vahtia, Kira keesi pystyssä, epäuskoisena tuli viereen viereen istumaan ja oli selkeästi huolestunut hassuäänisestä Tuulista.

Toivottavasti menee pois pian puhaltelemasta, on näitä Einoja ja Oskareita nyt ollut ihan tarpeeksi, ties minne geelipallotkin jo lentelee.

Joulukalentereita on ilmaantunut pitkin plokeja, ovat ihan hauskoja. Ajattelin että me voitais Kirtsin ja Tartsin kanssa poimia aina joku kuva tai juttu tänne. Aloitetaan tällä hassulla videolla, joka eilen kätköjä kaivellessä löytyi esiin.


Sulaneita ♥ ja Citydogi

Kuva
Alkoi oikein ahristamaan, kun pohdin miten kauan siitä olikaan kun viimeksi ollaan ihmisten ilmoilla käyty, Kiran kanssa siis. Pohdin jo kaikenlaisia ongelmia ja ajatuksia siitä, miten jo ihan aikuiseen kokoon kasvanut Kira menisi toiseen suuntaan ja narunjatke toiseen. Toisaalta sen kuulolla olo kotona on kokenut merkittävän edistyksen ja sinällään toinen sisäinen minäni oli luottavainen asian suhteen ja hyvä niin.

Jo aikaisemmin kaupunkimaailmaan meidät tutustuttaneet Mari ja karvakaverit lupautuivat jälleen tehtävään ja laumallisesta karvakavereita Kiran henkiseksi tueksi tällä kertaa lähti Tito. Viimeksi nähdessämme se oli vielä aivan pikkumies, nyt kokoluokka oli jo ihan toinen mutta luonne edelleen aivan erinomainen, varsinkin tällaiseen vastuulliseen tehtävään. Siispä suuntasimme auton keulan jo aiemmin sovittuun treffipaikkaan, cityvilskeeseen. Pekka Pouta olisi voinut olla hengessä paremmin kyllä mukana mutta painoimme korvat luimuun, vesisateen sekä raikkaan tuulen puhallell…

Pelastuskoirat

Kuva
Tässä *Klik* on linkki videoon, joka on aika hieno... Yksi idoli Kiralle ja mulle lisää... 

Ystävä surussa

Kuva
Kaikki me suremme omalla tavallamme. Toiset haluavat olla omissa oloissaan, toiset alkavat ylipuuhakkaiksi. Toiset haluavat puhua asiasta ja jotkut ovat ulospäin kuin mitään ei olisikaan, vaikka sisällään surevat suuresti.

Yhtäkaikki, jokaisella tulisi olla jotain tai jokin, joka vie ajatukset aluksi edes hetkellisesti pois murheesta, näyttää tietä eteenpäin, yli surun, pois pysäyttävän murheellisesta hetkestä ja tilasta. Joku tai jokin, joka pitää arkea yllä ja pakottaa pitämään sen rutiineista kiinni.

Silloin kun tekisi mieli itkeä, ei voi olla hymyilemättä kun Tara ja Kira juoksevat vierivieren pellolla, niin lujaa kun pääsevät, toisen yhtäkkiä taklatessa toisen heinikkoon ja melkein kuulet taklaajan(-Taran) hihittelyn. Tai kun Kira innoissaan haluaa esittää parasta seuruutaan, ihan oma-aloitteisesti tulee viereen ja tuijottaa ylös "Kato, mä osaan!" Tai kun Tara menee 20m päähän makaamaan ja on sitä ennen pudottanut pulikkansa ½ väliin, tuijottaen paikaltaan tiiviisti suo…

Häkitys

Kuva
Mitä sinä olet mieltä?


Alkuperäinen lähde löytyy tästä

Kuva
(No ei siitä ihan niin tarkka tullut, mutta pointti käy ilmi...)

Pallo karkumatkalla

Kuva
*Klikkaa isommaksi*

Sennuvoimaa!

Kuva
Vanhempieni sakemannisennu Wanni 11vuotta joutui lauantai-illalla leikkaukseen, kohtutulehdusepäilyksen takia. Kohdusta löytyikin iso kasvain joka on nyt historiaa. Wanni hyväkuntoisena mummelina kesti leikkauksen hyvin ja toipuu hienosti sukkapukunsa kanssa. Enää ei edes kamalista kaulureista tarvi kärsiä, kuten Tintti-mummeli aikanaan kohtutulehdusleikkauksen jälkeen, 9vuotiaana. (Oli tosi nolona kaulatöttörönsä kanssa...)

Toipilaalle pikaisia paranemisia, kurjaa että leikkausta vaativia vaivoja tulee, mutta Wanni olkoon esimerkkinä siitä, ettei se ikä, vaan kunto! Hyvässä kunnossa oleva sennukoiruuskin voi operoitavana tarpeenvaatiessa hyvin käydä.

Tänään on myös toinen tärkeä päivä, Isänpäivä. Oikein hyvää Isänpäivää ei-tilatusta säästä (sataa ja tuulee, paljon kuraisia tassuja...) huolimatta, sinne lähes naapuriin! :)


::Edit:: Heti tuli haukkumisia täältä, toki siis HAU-skat isänpäivät myöskin Taran Manu-isälle ja Kiran Disco-iskälle! ;)

Kyllä me reenataan...

Kuva
...vaikkei siitä puhutakaan. Kyllä me Kiran kanssa varsinkin reenataan. Tavoitteena edelleen se BH (=> linkistä aukeaa sitten pdf) eli se käyttäytymiskoe. "Käyttäytymiskoe on uudelle koiranohjaajalle helppo ja miellyttävä aloitus koetoimintaan." Heh... AiJaaaaa... Helppo ja miellyttävä, okei. Varsinkin just helppo. Onhan se varmaan joo, jos on, mut ei meille ainakaan oo. Ei me silti sitä olla unohdettu ei.

Me ollaan ny kotireenattu. Talveksi päästään Team Rakkimuksen hallikauteen osalliseksi, kiitos siitä! Lisäksi sain paikan joulukuun Skogsterin seuraamisklinikalle. Kyllä tää tästä, talvella piperrellään ja keväällä ollaan toivottavasti osaavampia.

Seuruu on tehnyt jonkinlaisen nytkähdyksen. Sitä on tehty aikalailla leikinvarjolla ja niin, että Kira haluaa tarjota ja tehdä sitä itse. Ollaan nyt päästy siihen pisteeseen että se tarjoaa sitä vähän ehkä turhankin paljon, mallia aina kun kävelen... Jäävää seisoa on harjoiteltu kun haen postin. Se tietää että on raja, jonka y…

Elämää pihan ulkopuolella

Kuva
Voijee että oon ylpee! Pinkeämieli-Tarasta nimittäin! Ajatushan on ollut saada se hierojalle, mutta jos ja kun koiruus on sitä mieltä ettei oo vierailla karvoille todellakaan tulemista, mielummin ees lähellekään, ei ajatus ole ihan helppo, ainakaan noin käytännössä. Niitä hetkiä siis jolloin (yli)avointa Kira "Ihanaa, ihmisiä"-koiruutta arvostaa valtavan paljon.

Meille suositeltiin Rakkimuksen tiimoilta Turun Koirafysion Rikkilää, mutta liharuokapuolen kautta juttu ajautui jatkumoon Wirmon Vipeltäjien Johannan kanssa, joka samaisessa paikassa myös toimii hierojana. Sain älynväläyksen (todella, tiedän! Ei ihan heti uskoisi) ja sovittiin että piipahdan lihanmetsästyksellä Johannan asiakasväliaikaan, Tara mukana. Tartsan pääsisi siis vähän tutustumaan paikkoihin ja Johannaankin, joka, no ainakin ajatustasolla, tulisi viemään tätä hierontaprojektia eteenpäin.

Kun illalla kaulapanta pujotettiinkin Taran kaulaan, katsoi Kira vieressä että no nyt meni niin väärään kaulaan, "Mä …

Haamuja tuulessa

Kuva
Lyhyesti ja ytimekkäästi, myös muistiinpanon ominaisuudessa, mielenkiintoinen kirjauutuus.
Meinaatko hankkia?

Täälä mää istun...

Kuva
Mä, narunjatke siis. Vaikkei pitäis. Pitäis olla The Kentällä. Ties mitenmones kerta, kolmas jo kaiketi kun ei olla kentällä. Oiskohan fiksua jos joku fiksu haluais ottaa noi hevoset pariksi vuodeksi ja me vaan täällä koirailtais? Löytyiskö sellaisia fiksuja? Ei kai, ei fiksuilla ole hevosia. Eikä mun oo pitänyt täällä puhua hevosista. Nyt vaan on pakko, avautua.

Yksi noista kaviokkaista vammautui, diagnosoitiin jänne- ja hankkarivammaa. 6-8vkoa lepoa ja hoitoa ja kontrolliin, ja vei mun kahden kuukauden palkan. Eläinlääkäri lohdutti että ehkä ½vuoden päästä normi käyttökunnossa. Tuleeko koirille tällaisia? Puolenvuoden taukoja? Tulee kai. Ei oo ihan hirveen hyvää tuuria ollut noiden kaviokkaiden kanssa, tuntuu että harmaita hiuksia vaan teettävät.

Onko teillä hevosia tai onko ollut, että ootte niinkuin tulleet järkiinne? Tai heilutteko puolirajoilla, harrastelette etäisesti?

Aamulenkki

Kuva
Koska kukaan ei tullut hehkuttamaan verkko-BOTin tehoa, päädyttiin pysymään ulkotoppiksessa. Pähkäilin siis kovasti sen ja ulkotakin välillä, sisällä öisin kevyt verkkisbäkkäri ois voinut olla hyvä, mutta toisaalta ulkona, nyt jo viileessä (kylmässä!), 0-100km/h siirtyvällä koiralla lihasten kannalta tuollainen ylimääräinen lihaslämmitysapukaan ei varmaan huono ole. (Klikkaamalla kuvaa saat ne suuremmaksi)

Tara oli takin kanssa heti sinut, ehkä yksi koko pienempi olisi voinut olla parempi, näin saman peikon tämän kanssa kuin usein hevosilla loimissaan, etulapojen kinnaus, reilu kaula-aukko, mutta jos pienempi sitten kuitenkin ois käynyt pieneksi, päätettiin jäädä tähän ja säädellä etu ja niskasäädöillä sopivammaksi. 

Kira tais ihmetellä enemmän kuin takillinen, ehkä takillinen muisti takin menneisyydestä... Vaan nopeestipa koko takki aamulenkin menossa unohtui. Tarassa tuntuu olevan jonkinsortin vinttikoiran tai täysverisen kiitolaukkahevosen vikaa, se heittää helposti aina vielä pyk…

Pikku-Kira

Tainnut tää olla täällä ennenkin mutta oli pakko. Tästä on kutakuinkin vuosi. Kännyllä kuvattu, laatu on surkea mutta pieni kolmiokorva korvatkoon sen.  

Viittasankari

Kuva
Hilijasta on! Se johtuu siitä, että sain The Supervisorilta mielenkiintoisen kirjan lainaan. Sitä on siis luettu kun piru raamattua... Eikun... No aika paljon. Toisaalta myös aika vähän. Usein käy niin että otan opuksen iltasella esille ja valmistaudun vastaanottamaan aimo annoksen tietotaitoa, mutta 15min. jälkeen näen tekstin enää puolittain ja 20minuu..ti...nZzzz... zzzZ...

Koirahieronta -käytännön opas hierontaan ja venyttelyyn. Hyvänoloinen kirja antamaan perustietoa ko. asiasta, tekemään itsekin pientä rentouttavaa hyvääoloa. Anoin jo kerran jatkolaina-aikaa, nyt on viikko aikaa lukea, muuallakin kuin unimaailmassa.
Tähän liittyen on myös käyty jo keskusteluita hierojalle pääsystä ja testattu Tintin vanhaa Back On Track ulkomanttelia. Härö-Tara ei ollut minänsäkään uudesta rotsistaan. Ei tuntunut sen pinkeämmälle kai, kun oma nahkarotsikaan. Viitta lepattaen se on kiitänyt pitkin peltoja. Tarkoitus on kuitenkin hankkia verkkoversio. En usko että Tartzan tarvitsee niinkään ulos ma…

Keltsille tilaa!

Kuva
Vajaa vuosi sitten täälläkin höpötettiin aiheesta, nyt se on otettu uudelleen esiin blogeissa ja mediassakin. Keltaisella nauhalla merkitty koira tarvitsee tilaa.

Toisaalta sopii miettiä, miksi lähtökohtaisesti edes tarvitaan tällaista? Eikös pitäisi olla itsestään selvyys ettei vieraiden koirien lähelle mennä? Ei taida olla. Valitettavan paljon kaupungissa näkee, miten koiria pidetään pitkällä remmillä, niin että ne pääsevät vastaantulevan koiran tai ihmisen luo. Melkoisen itsekästä ja lyhytnäköistä toimintaa ko. koirien omistajilta. Tulis muistaa ettei kaikki ihmisetkään pidä koirista, syystä tai toisesta.

Ja kun päästetään se meidän fifi tällaisen ihmisen jalkoihin pyörimään, saattaa napsahdella siellä yläkerrassa. Aika paljon on nyt mediassa ollut näistä mielenvajaista myrkkypalojenkin levittäjistä myös... Kunpa ihmiset vaan joskus oppisivat ymmärtämään että harvoihin asioihin se koira lopulta on syypää, kyllä se pääsääntöisesti on se narunjatke.

Jokatapauksessa; Annetaan edes kel…

Tällaistakohan on odotettavissa...

Mä niin tunnistan molemmat tuolta. Tara on se tumma, joka pakittelee ohjaajan eteen. Kira on se henkilöryhmässä kaikkia iloisesti moikkaava... Team Hattaraa ja Sirkushuveja! (Niin ja narunjatke, se on se joka heittää sen pulikan taivaisiin...;)

Suuri koirien ruokintakysely

Kuva
Moni teistä on jo ehkä tämän bongannutkin, mutta ne ketkä ei, tekemistä viikonlopuksi (sen verran pitkä kysely!).

"Blogissa ollaan matkalla kohti tutkittua tietoa raakaravinnon vaikutuksesta koirien terveyteen.
Osallistu myös ruokintakyselyyn, koska osallistumalla voit tehdä osasi koirien hyvinvoinnin edistämiseksi jatkossakin. Kyselyn avulla tutkitaan koirien ravinnon ja elinympäristön suhteita ja sen toteuttaa Helsingin yliopiston pieneläinlääketieteen osasto." *Linkki*

Vuosi on täyttynyt

Kuva
Vuosi vaikeimmista päivistä. Vuosi suurta tyhjyyttä. Vuosi ilman varjoa. "En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa"


"You have the bravest heart I've ever known
You have the stronguest will I've seen
With every step you take you touch my soul
With every breath you will succeed
The soul of an angel
Touched from above
Your spirit is shining
Surrounded by Love
"

Etsintäkuulutus!

Kuva
Kadonnut pallo metsienkeskeltä.
Noin 3 viikkoa sitten pihamaalta on pyörinyt kadotukseen Geelari II. Oikealla kuvassa Kira ja Geelari II, muutamia viikkoja ennen kadotusta.

Tuntomerkit; Väritykseltään kirkkaanvihreä, pyöreä, pituutta noin 8,5cm, vähän tahmainen ja sillä on mukanaan vähän jo rähjäinen harmaanmusta grippinauhanpätkä. Geelari II oli kadotessaan hyvässä kunnossa ja pomppivainen.

Tapaukseen saattaa liittyä heijastintakissa liikkuva, pieni, vaalea ja kovaääninen minityyppi, joka yllätettiin vierailemasta pihallamme muutamia iltoja sitten. Poistui paikalta hyvin kiireisesti, tullessaan huomatuksi.

Kaipaamme kovasti Geelari II:sta, varsinkin kaksoissisaruksensa, joka joutuu nyt toimimaan molempien edestä. Geelari II:sta on etsitty kovasti koirien ja ihmisten voimin, tuloksetta. Pienikin havainto on siis tärkeä. Toivomme että Geelari II löytyisi pian. Ilmoitathan havainnoistasi, vaikka tähän alle, tai halutessasi suoraan Geelari I:lle, Taralle ja Kiralle tuosta vasemmasta reunas…

Joku tietää...

Kuva
... tiedätkö sinä? Miten blogin saa siirrettyä uuden tilin alle osoitteineenpäivineen?

Muuten on ollut vähän muuta, elämän syksyisiä tuulia ja perjantainkin reenit joutui väistymään. The koirankuljetinkin alkoi temppuilla. Niin sitä mentiin puolisen vuotta, vähän ylikin, vieraskoreus loppui ja kalliiden osien vaatiminen alkoi. Kotona koirat porskuttaa arkeaan silti täysillä. Ne on mainioita. Tuntuu ettei niillä oikein huonoa päivää olekaan. Satoi, paistoi, tuuli, oli tyyni. Niillä on aina aihetta iloon. Se ilo tarttuu aina hetkittäin, väkisinkin. Kyllä se on totta että koirilla on terapeuttinen vaikutus.

Taralla on jotain rupea oikean yläluomen kohdalla ja siitä vähän ylempänä otsassa... Ei nyt mitään ihottumarumbaa sitten kiitos vaan. Putsaillaan ja katsotaan,  joskos päästäisiin vaan sillä. Muuten se on voinut hyvin, ontumiset ja jäykkyydet on tiessään. Uskon Supplexin voimaan. Tara syö sitä jatkuvasti, Kira kuureina. Purkki kestää ja kestää. Ylläpitoannostuksella hinta on varsin…